Olen toisen vuoden sosiaalialan opiskelija ammattikorkeakoulussa ja äiti 1,5-vuotiaalle lapselle. Tällä hetkellä opiskelen täyspäiväisesti ja mieheni hoitaa lastamme kotona, samalla viimeistellen maisterin tutkintoaan yliopistossa.

On selvää, että lapsiperheessä elämisen kustannukset ovat suuremmat kuin yksin tai pelkästään puolison kanssa asuvalla opiskelijalla. Huollettavana on pieni ihminen, joka tarvitsee yhtä lailla vaatteita ja ruokaa kuin aikuisetkin.

Kun huollettavana on pieni lapsi, työssäkäynti opintojen ohella tuntuu raskaalta vaihtoehdolta. Lapsi tarvitsee vanhempiaan ja on pieni vain lyhyen hetken. Nämä lyhyet hetket vanhempi haluaisi mahdollisuuksien mukaan viettää lapsen kanssa. Perheelle ”varattua” aikaa ei haluaisi käyttää työntekoon, vaikka se parantaisi taloudellista tilannetta. Uskon, että monessa perheessä tilanne on se, että jommankumman vanhemman on käytävä töissä taloudellisen tilanteen turvaamiseksi.

Toinen vaihtoehto tällaisessa tilanteessa on nostaa lisää opintolainaa. Maan nykytilanteessa, jossa kukaan ei voi tuudittautua ajatukseen, että heti valmistumisen jälkeen työpaikka löytyy, on jopa hieman pelottavaa nähdä kasvavan opintolainan luvut omassa nettipankissa. Kuinka suuren velan joudun valmistuttuani maksamaan? Entä jos töitä ei löydykään? Hallituksen päätökset pienentää opintotuen määrää ja nostaa lainan määrää eivät varmastikaan helpota opiskelijoiden tilannetta ja velkaa kertyy entistä enemmän.

1.8.2017 voimaantuleva opintotuen uudistus vie taloudestamme 86 euroa arvokasta elämiseen tarkoitettua tuloa. Kaikista heikoimmassa asemassa tämän uudistuksen tullessa voimaan ovat perheelliset opiskelijat. Uudistuksen jälkeen opintotuki ei millään tavoin riitä elämiseen, vaan opintolainaa on pakko nostaa. Huoltajakorotus korvaisi tämän menetyksen ja selviäisimme hieman paremmin kuukauden pakollisista menoista.

Päättäjien trendi leikata opiskelijoilta ja muilta heikko-osaisilta ei ole kestävä tapa toimia. Opintotuen leikkaukset aiheuttavat sen, että opiskelijoiden valmistuminen viivästyy. Myös oppilaitokset kärsivät tämänkaltaisesta kehityksestä. Opiskelijoille tulisi taata mahdollisuus opiskella kokopäiväisesti opintotuen avulla. Kaikilla ei ole massiivisia säästöjä, jolla elämisen voi kustantaa, tai mahdollisuutta tehdä työtä opintojen ohessa.

Suomessa on turvattava perheellisten opiskelijoiden asema ottamalla huoltajakorotus käyttöön. Kyse ei ole ainoastaan opiskelevan vanhemman, vaan myös lapsen edusta!

Kaisa Ranta, Vaasa