Tänä päivänä ihmiset ympäri maailman voivat pitää helposti yhteyttä toisiinsa, tietoa liikkuu
valtavia määriä, eivätkä etäisyydet ole enää kummoinenkaan este. Lapin ammattikorkeakoulun
opiskelijakunnassa olemme kehittyneet etäisyyksien hallinnassa. Laajan maakunnan alueella
toimiessa etätyöskentely on ollut meille arkipäivää.

Myös opiskelijakuntakenttä on ottanut viime vuosina askelia siihen suuntaan, että hyödyntäisimme
enemmän digitaalisia välineitä ja yhteyksiä. On kokeiltu monenlaista, Facebook -yhteisöjä,
whatsapp -ryhmiä, epävirallisia ja virallisia keskustelutilaisuuksia, etäosallistumismahdollisuuksia
seminaareihin ja niin edelleen. Ja, kuten kaikki tietävät, suuri harppaus tähän tuli rytinällä viime
vuoden maaliskuussa, kun kaikki siirryimme toimistoilta kotisohvalle.

Tekniikoiden ja toteutusten eteen tehtiin suuria ponnisteluja. Haettiin aina vaan toimivampia ja
käyttäjäystävällisempiä ratkaisuja, fasilitoitiin ja opittiin olemaan yhdessä ja keskustelemaan, myös
etänä.  Nyt aletaan kuitenkin palailemaan normaalioloihin, ainakin osittain. Puheenjohtajat ja
toiminnanjohtajat tapaavat jopa ihan livenä lokakuussa. Jännittää vähän, osaakohan sitä enää
olla.

“Normaaliin” palatessa meidän täytyy kuitenkin myös kyetä määrittelemään, mitä se meille nykyisin
on? Millaista toimintaa teemme tulevaisuudessa? Ja miten ja millainen yhteisö sen ympärille
rakentuu?

Opiskelijakuntakenttä edustaa kirjavaa kattausta erilaisia kaupunkeja, kouluja, aloja ja yksilöitä.
Vaikka meitä yhdistää yhteinen palo työskennellä opiskelijoiden parhaan huomisen eteen, riittääkö
se liimaksi yhteisöjen ja ihmisten välillä? Se, mikä viime vuonna oli pakko ja välttämättömyys,
jäänee tulevaisuudessakin vaihtoehdoksi, jota tullaan hyödyntämään paremman saavutettavuuden
ja osallisuuden nimissä. Hybriditoteutuksissa piilee kuitenkin se uhka, vai kenties mahdollisuus,
että muodostuu pysyviä toimintamalleja sen suhteen, ketkä liikkuvat ja ketkä seuraavat etänä. Ja
ketkä etäältä.

Tästä syystä SAMOKin tulee ensi vuonna todella tarkastella, pohtia ja tehdä ratkaisuja sen
suhteen, miten liiton tilaisuuksia tulevaisuudessa järjestetään. Ja ennen kaikkea, miten
opiskelijakuntia tuetaan ja kannustetaan osallistumaan. Etäosallistumismahdollisuus on
nykypäivää, ja se tulee taata myös jatkossa laadukkaasti, helposti ja osallistavasti toteutettuna. Samaan aikaan tulee kuitenkin huomioida se, että valinta siitä, miten osallistutaan, ei saa olla opiskelijakunnille päätös, joka tehdään vain taloudellisista syistä.

Jatkossa pitää käydä perusteellista keskustelua siitä, järjestetäänkö tapahtumat aina
pääkaupunkiseudulla ja siitä, millä perustein tapahtumiin osallistumista kompensoidaan. Muuten
on olemassa riski siitä, että meille muodostuu kaksi rintamaa: ikuiset etäopiskelijakunnat ja ne,
keille on ajallisesti ja taloudellisesti mahdollista osallistua tapahtumiin aina läsnä. Tällaista
lokeroitumista tuskin kukaan toivoo nyt, kun meillä alkaa olla viimein jälleen vapaus valita.

Julia Nikusaari

SAMOKin varapuheenjohtajaehdokas 2022