Arvoisat tutkimuspäivän osallistujat!

Olen Anna Laurila, Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOKin puheenjohtaja ja minulla on kunnia pitää opiskelijoiden puheenvuoro tässä tilaisuudessa.

Aihe minkä pariin olemme kokoontuneet on hyvin tärkeä ja merkityksellinen. Ei vain opiskelijoille, vaan myös yhteiskunnalle ja tulevaisuudelle.

Pandemia missä elämme on toki rajannut mahdollisuuksiamme mutta myös avannut uusia paikkoja kehittää suomalaista sekä eurooppalaista korkeakoulutusta. Otan ensimmäisenä esiin kansainvälisyyden.
Kansainvälisyysosaaminen, kieliosaaminen sekä ymmärrys erilaisista kulttuureista.
Mutta samalla, ilmastonmuutos, sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä saavutettavuus.

Miten saamme yhdessä nämä kaksi sanalitaniaa toimimaan yhdessä?

Kotikansainvälistyminen, digitaaliset ratkaisut sekä kestävän kehityksen edistäminen ovat yhteinen liima.

Kotikansainvälistymisessä oleellista on kansainvälisyysosaamistavoitteiden sanoittaminen sekä tuominen uuteen arkeen. Jos matka maailman toiselle puolelle aiheuttaa haittaa niin terveydelle kuin myös ilmastolle niin onko se ainoa keino saada  saada kansainvälistä osaamista?

AMKin rooli on myös kehittää työelämää sekä antaa valmiuksia vastata niihin kysymyksiin mitä ei osata vielä edes esittää. Tutkinnoissa tuleekin huomioida laajasti kestävän kehityksen teemoja sekä mahdollisuuksista lisätä hiilikädenjälkeä sekä hillitä tietenkin hiilijalanjälkeä. Onneksi tätä työtä tehdäänkin valtavasti mutta haaste on vielä valtavampi.

Hyvät osallistujat ja alan ammattilaiset,

Keväällä kun siirryimme kaikki etäopiskeluun niin meidän taitomme olivat vajavaiset. Kaikilla ei ollut riittäviä digitaitoja, oppimisen taitoja tai työkaluja digipedagogiikkaan. Ja tämä koski niin henkilöstöä kuin opiskelijoita. Vajaat digi- ja oppimisen taidot sekä digipedagogiikan puutteet näkyivät esimerkiksi kasvaneena epätyytyväisyytenä koulutuksen laatuun ja myös jaksamisen haasteina.

Mutta hei, me selvittiin! Kevät ei ollut kenellekään helppo mutta onneksemme nyt voimme suunnata energiaa kehittämiseen. Verkkopedagogiikka, verkossa olevat oppimisympäristöt, etäfasilitointi ja uudet mahdollisuudet tarjoavatkin keinoja harppauksiin laadussa. Vaikka koko maailma olisi epävarma ja sekaisin niin yksi on varma se, että opiskelijat haluavat oppia. 

Hyvät kuulijat,

Kun puhun opiskelijoista, niin miettikää hetki millainen henkilö tulee mieleenne? Mahdollisesti nuori, haalarit päällä menevä sosiaalinen tyyppi?

No onhan toki niitäkin, mutta opiskelijajoukko on myös entistä monimuotoisempi. Neljäsosa AMK-opiskelijoista on perheellisiä ja tavoite lisätä korkeakoulutettujen tasoa suomessa tulee entistä enemmän monipuolistamaan meidän opiskelijoitamme. Koulutus tulee laajenemaan ja se on hyvä, mutta se myös tarkoittaa että korkeakoulussa on tulevaisuudessa yhä entistä monimuotoisempia oppijoita erilaisine elämäntilanteineen.

Ja kun koulutuksen saavutettavuus paranee, niin sitten esiin astuukin se, että millä keinoin voimme vastata erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Se vaatii toimia niin yhteisöltä, opetukselta kuin myös toimintatavoilta.

Vahvempi opiskelijakeskeisyys ja opiskelijoiden yksilöllisyyden huomioiminen on yksi ratkaisuista kun pohditaan koulutuksen laajentumista ja sen mahdollisia haasteita sekä kehitystarpeita koulutukseen.

Jatkuvassa oppimisessa sekä kotikansainvälistymisessä taas yksi ratkaisu on siirtyä vahvemmin osaamisperustaisuuteen. Syy miksi ihmiset hakeutuvat koulutukseen on nimenomaan osaamisen lisääminen. Osa toki varmasti haluaa tutkinnon mahdollisimman nopeasti jotta heillä on vahvempi peruste nimenomaan osaamiselleen. Osaamisperustaisuus onkin se, mihin jatkuvan oppimisen sekä koulutuksen tulisi mennä. Osaamista voi myös kartuttaa useista eri lähteistä kuten vapaaehtoistoimista, harrastuksista, työelämästä ja niin edespäin. Se, että osaaminen tunnistetaan tukee myös sitä että osaaminen osataan sanoittaa.

Olin lyhyessä röyhkeyskoulussa tässä lähiaikoina, ja siellä kysyttiin missä olet hyvä, ja missä erityisen hyvä. Kysymys oli yllättävän vaikea. Mutta sitäkin tärkeämpi. Osaamisen tunnistaminen tukee yksilön ammatillista itsetuntoa, työnhakua sekä uskoa omaan osaamiseen. Se, että kurssitavoitteissa ja palautteissa kuvataan osaamista mitä on tavoiteltu ja numeroarvosana sanoittaa sitä, mikä osaamisen taso on, on merkittävää.

Osaamisella ja koulutuksella ei kuitenkaan tehdä paljoa, ilman hyvinvointia.

Hyvinvointi on kuin monimutkainen palapeli. Hyvinvointi koostuu niin ennaltaehkäisystä kuin myös terveydenhuollosta. Nyt puhunkin ennaltaehkäisystä.

Itsensä johtaminen, opiskelu- ja elämänhallintataitojen kehittyminen sekä yhteisö suojaavat opiskelijaa. Opintoihin kiinnittyminen lisää niin motivaatiota kuin myös vähentää keskeyttämisvaaraa. Ja tässä voimme tehdä yhdessä. Yhteisöllisyys ei myöskään tarkoita vaan bileitä, vaan myös tutorointia sekä yhteistä tekemistä. Se, että ryhmä toimii yhdessä, opetus on vuorovaikutteista sekä huomioi erilaiset oppijat suojaa myös hyvinvointia. Haastankin teidät pohtimaan näiden päivien aikana, että miten te voitte vaikuttaa hyvinvointiin.
Onko korkeakoulussanne tukitoimet esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsiville selvät ja yhdenmukaiset?
Onko tilat sekä opetusmateriaalit saavutettavat?
Miten te keskustelette haasteista mitä opintojen aikana voi ilmetä?

Hyvät kuulijat.
Olen tässä paljon puhunut siitä, millainen on opiskelija, miten koulutusta tulisi kehittää sekä siitä miksi hyvinvointi on tärkeää. Mutta yhden asian haluan vielä sanoa.

Opiskelu ei ole tyhjiö. Opiskelija on yksilö. Ja opiskelu ei ole pelkästään osaamista. Opinto-aika kasvattaa myös kriittiseen ja valveutuneeseen kansalaisuuteen. Demokratian haasteet, yhteiskunnan polarisoituminen, ilmastonmuutos. Isoja asioita yksin ratkaistavaksi, mutta yhdessä meitä ei voi pysäyttää.

Kiitos. 

Puheenjohtaja Anna Laurila piti ylläolevan puheenvuoron AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä 10.11.2020. Lisätietoa tilaisuudesta: https://www.arcada.fi/fi/tutkimuspaivat