Me eletään yhteiskunnassa, jossa moninaisuus on askeleen verran yleisempää. Vaikka Suomessa representaation* suhteen onkin vielä paljon tehtävää, koen, että me ollaan päästy  eteenpäin viime vuosikymmeninä. 

Olen itse 22-vuotias kolmannen vuoden opiskelija Humakista. Olen mennyt perusasteelta amikseen, ja sieltä suoraan ammattikorkeeseen, ja muistan omalta kohdaltani vain yhden epämukavan tilanteen opiskeluissa, joka tapahtui yläasteella. Terveydentiedon tunnilla käsitellessämme ihmisten seksuaalisuutta, puhuimme erittäin syvällisesti ja monipuolisesti miesten ja naisten välisestä seksuaalisuudesta ja sen osoittamisesta, ja siihen se melkein jäikin. Oli yksi maininta ohimennen siitä, että “on myös olemassa homoja ja lesboja, mutta ei mennä siihen sen enempää”. 

En tuohon aikaan ollut ihan varma omasta itsestäni tai identiteetistäni, mutta näin jälkeenpäin voisin kommentoida, että en ole vielä täysin varma, kuinka paljon hyötyä tuosta kohdasta opetuksessa minulle lesbona oli. Jos “olisimme mennyt siihen enemmänkin” niin se olisi todennäköisesti helpottanut itseni ymmärtämistä myöhemmin. 

Näen, että koulutuksella on valtava rooli siinä, miten moninaisuus ympärillämme koetaan ja nähdään. “On myös olemassa homoja ja lesboja, mutta ei mennä siihen sen enempää” -kaltaiset toteamukset luo ihmisille mielikuvaa siitä, että tietynlaisten ihmisten ymmärtäminen on tärkeämpää, kuin toisten. 

Saavutettava koulutus on Suomen kaltaisen hyvinvointivaltion yksi tukipilareista. Jotta tukipilari pysyy pystyssä, vaatii se myös aktiivista kehittämistä, tekoja ja muutoksia tapoihin käsitellä moninaisuutta ja mahdollistaa moninainen representaatio. Suomen koulutusjärjestelmä vaatii tietynlaista aktiivista kehittymistä yhteiskunnan mukana – esimerkiksi itse opiskelen nuorisotyötä, eikä meillä ole opintojen aikana käsitelty ollenkaan sitä, miten me kohdataan nuoria jotka pohtii omaa seksuaalisuuttaan. Miten me siis voitaisiin sitä taitoa meidän yhteiskunnan toimijoilta edes olettaa?

Adéle Nurmela

*Representaatiolla viitataan eri ihmisryhmien mahdollisuuksiin tulla nähdyksi yhteiskunnassa, mutta myös eri vähemmistöjen äänien puutteeseen yhteiskunnan päätöksenteossa. Tämä voi siis tarkoittaa koulutuksen osalta sitä, miten tasapuolisesti moninaisuutta ja vähemmistöjä käsitellään oppiaineissa, minkälaisia ihmisiä oppimateriaalien kuvituksissa näkyy yms.

**

SAMOK kampanjoi tänä syksynä saavutettavamman korkeakoulutuksen puolesta. Tämä blogi on osa kampanjaa #moninainenAMK