Määritelläänkö kurssisuunnitelmissasi opiskelijan taitotaso ennen opintojakson suorittamista? Kannustetaanko korkeakoulussasi osaamisen tunnistamiseen ja opinnollistamiseen? Tiedätkö miten saat osaamistasi tunnistettua eli miten ahotointi tapahtuu? Mikäli vastasit kaikkiin yllä oleviin kyllä, korkeakoulusi tilanne osaamisperustaisuuden suhteen on hyvällä tolalla. Kaikkialla näin ei kuitenkaan vielä ole. Osaamisperustaisuus on asia, mikä vaatii kehittämistä edelleen suurimmassa osassa korkeakouluista.
Suurella osalla ammattikorkeakouluopiskelijoista on opintoihin sisältyvää osaamista jo valmiiksi, mutta sen ahotointi, eli aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen voi olla pitkä ja kivinen prosessi. Vaikka näin ei missään tapauksessa pitäisi olla. Jokaisella opiskelijalla ja henkilöstön jäsenellä korkeakoulussahan tulisi olla sama tavoite, saada valmistuvia opiskelijoita työelämään, nykyään myös mahdollisimman tehokkaalla tahdilla. Miten on siis mahdollista, että edelleen opiskelijat joutuvat suorittamaan niin paljon opintojaksoja, joiden osaaminen löytyisi jo mahdollisesti työelämässä, tai vaikka luottamustoimissa hankittuna?
Ahotoinnin käytänteissä on vielä paljon eroavaisuuksia korkeakoulujen ja jopa alojen välillä. Tämän vuoksi kynnys suorittaa opintojaksoja ahotoimalla on monille korkea. Opiskelija ei välttämättä tiedä mitä ahotointi vaatii, ja vaikka tietäisikin, työmäärä voi tuntua huomattavasti suuremmalta kuin pelkkä kurssilla istuminen sekä siihen kuuluvien tehtävien suorittaminen.
Tutkintojen osaamistavoitteissa olisi tärkeää kuvata metataitojen, kuten kansainvälisyyden osaamistavoitteet. Kun metataidot kuvataan näin, niitä voidaan helpommin sisällyttää opintojaksojen sisälle, eikä esimerkiksi kansainvälinen osaaminen näin vaadi esimerkiksi vaihtoon lähtöä, mikäli jollain opiskelijalla ei siihen ole mahdollisuutta.
Osa osaamisperustaisuutta ja oman osaamisen tunnistamista on myös kurssien arviointi. Moni opiskelija törmää opintojensa aikana tilanteeseen, jossa kurssista on annettu pelkkä arvosana, mutta ei sanallista palautetta. Ennen kurssia jaettavasta arviointikriteeristöstä voi siis varmistaa minkä tasoista osaaminen on ollut, mutta se ei kuitenkaan kerro, mitä kurssin aikana olisi voinut tehdä paremmin, ja mikä on sujunut erityisen hyvin. Kurssin antama hyöty tutkintokokonaisuudessa voi siis jäädä vajavaiseksi, jos opiskelija ei tiedä, mitä aiheesta pitäisi vielä omassa osaamisessaan kehittää.
Kuten varmasti huomasit, osaamisperustaisuus ja osaamisen tunnistaminen on monista kappaleista muodostuva palapeli, joka vaatii edelleen paljon työtä suuressa osassa korkeakouluja. Yhdessä voimme kuitenkin olla viemässä eteenpäin tietoa siitä, miten jokainen opiskelija voi tasavertaisesti tunnistaa osaamistaan opinnoissaan, ja toivottavasti jättää väliin oman tutkinnon kannalta ainoastaan omaa osaamista jo kertaavat kurssit tulevaisuudessa.
Oona Löytänen
hallituksen jäsen
osaaminen & oppiminen, viestintä
+358 50 389 1005