Niin siis mitä? Jos itse saisin tehdä kirjauksen sivistyssanakirjaan, näin määrittelisin kurjuuksien huutokaupan:

1. Useamman ihmisen tapaaminen, jossa käydään läpi ihmisten liiallista työtaakkaa, jatkuvaa kiirettä ja jaksamisen huonoa tilaa.
   Esimerkki. Pertti kertoo kuinka hän teki töitä kello 22.00 asti, ja ei saanut nukuttua. Milla nokittaa, kuinka hän ei kerinnyt pitämään viikonloppua ja tuleva viikko stressaa.

Vuosien varrella, niin hallitustyössä kuin työpaikoilla, kahvin äärellä olen kuullut kuinka ihmiset kertovat omia “saavutuksiaan”: kuinka he ovat tehneet töitä yömyöhään, tai kuinka paljon heillä on töitä. Kuuluuko suomalaiseen identiteettiin kurjuus ja sillä leuhkiminen?

Mitä jos sanoisit, että minua sattuu jalkaan? Tähän työkaverisi mitä luultavimmin sanoisi: “mitä sulle on käynyt, miten voin auttaa?” Mutta jos sanoisitkin että “töitä on liikaa”, vastaus saattaa olla “joo mullakin on näin paljon ja kaikki pitäisi olla tällä viikolla valmiina”. Miten kulttuuri on voinut päätyä hän pisteeseen, että käymme jatkuvaa kurjuuksien huutokauppaa?

Mitä jos sanoisit, että minua sattuu jalkaan? Tähän työkaverisi mitä luultavimmin sanoisi: “mitä sulle on käynyt, miten voin auttaa?” Mutta jos sanoisitkin että “töitä on liikaa”, vastaus saattaa olla “joo mullakin on näin paljon ja kaikki pitäisi olla tällä viikolla valmiina”.

Täytyy myöntää, että olen myös itse tehnyt ihan samaa. Tuttava on kertonut omasta stressistään, ja olen vastannut siihen kuinka itsellä illat menevät töiden parissa. Onko meiltä unohtunut oma elämä? Töitä tehdessä tulisi muistaa, että se ei ole sinun elämäsi. Toki ei se tarkoita ettemme voisi nauttia työstämme. Loppujen lopuksi me kuitenkin teemme töitä, jotta meillä voi olla elämää. 

Voimme varmasti kaikki olla samaa mieltä, että tällainen käytös heikentää työilmapiiriä ja luo suorittamisen kulttuuria. Meidän täytyy pitää huolta, että emme ruoki kiirettä ja suorittamista ihannoivaa ilmapiiriä.

Meidän täytyy pitää huolta, että emme ruoki kiirettä ja suorittamista ihannoivaa ilmapiiriä.

Lisäksi meidän pitää olla kiinnostuneempia toistemme hyvinvoinnista. Annan teille konkreettisen esimerkin. Me järjestimme tammikuun lopussa Lähtölaukaus-risteilyn jäsenopiskelijakuntiemme hallituksen jäsenille ja työntekijöille. Ensimmäisenä päivänä sidosryhmät esittäytyvät, ja opiskelukulttuurin muuttamiseen tähtäävän Kupla-hankkeen työntekijä kysyi: “kuinka moni teistä on kysynyt tänään joltakulta, että miten sinä voit?”

Ohjelman aikana seisoin auditorion edessä. Edessäni oli lähes täysi auditorio, jossa istui 300 henkeä. Näistä kätensä nosti vain parikymmentä ihmistä. Oli ikävä tajuta, kuinka harvoin mietimme miten ihmiset ympärillämme voivat. Mutta itselle kaikista pahinta oli tajuta, että en saanut laskea itseäni näihin pariinkymmeneen ihmiseen.

Tänään on torstai. Juuri tänään on hyvä päivä kysyä läheiseltäsi ja työkaveriltasi: “mitä kuuluu, kuinka sinä voit?”

Santeri Kujanpää
varapuheenjohtaja

Santeri vastaa liiton varapuheenjohtajana koulutuksellisesta tasa-arvosta ja liiton johtamisesta yhdessä puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan kanssa. Hänen yhteystietonsa ja kuvauksen siitä, missä asioissa häneen voi olla yhteydessä, löydät nettisivuiltamme.  Ole yhteydessä koska vaan – autamme mielellään asiassa kuin asiassa AMK-opiskelijoihin liittyen!

SAMOK Behind the Scenes raottaa salaisuuden verhoa! Millaisia työntekijämme ovat ja mitä he tekevät päivittäisessä työssään? Odotamme innolla porukkamme toteutuksia, toivottavasti sinäkin. Seuraa somekanaviamme ja pysyt mukana menossa!

Instagram: @samok_fin

Twitter: @SAMOK_FIN

Facebook: samok.fin / Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry