Opintotuen 50-vuotispäivää vietettiin tänään Säätytalolla. Tilaisuuteen oli kutsuttu opintotukivaikuttajia vuosikymmenten varrelta. Tapahtuma pani pohtimaan opintotukijärjestelmän merkitystä yksilöille, Suomen koulutusjärjestelmälle ja koko yhteiskunnalle. Opintotuki on mahdollistanut paljon: kouluttautumisen kaikille niille ikäluokille, jotka nyt ovat työelämässä, koulutuksellisen tasa-arvon lisääntymisen, kouluttautumisen niin pitkälle kuin haluaa ja kykenee sekä tarjonnut monille paremman elämän ja tulevaisuuden.
Suomalainen opintotukijärjestelmä luotiin 1960-luvulla, kun valtion takaama korkotuettu opintolaina otettiin käyttöön syyskuussa 1969. Opintoraha taas näki päivänvalon vuonna 1972, ja opintotuki ehkä siinä muodossa, mitä me sen tunnemme, sai alkunsa. Korkojen noustessa öljykriisin seurauksena pankit osittain jopa kieltäytyivät myöntämästä opintolainaa, joten osin tästä syystä opintotukeen lisättiin asumislisä vuonna 1977. Opintotuen pikkuveli korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki puolestaan täytti 40 vuotta kuluvana vuonna.
Vuonna 1992 tehtiin opintotukiuudistus, jossa opintorahan osuutta nostettiin merkittävästi ja opintolaina siirrettiin markkinakorkoiseksi. Tämän opintotukiuudistuksen jälkeen korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei korotettu peräti kuuteentoista vuoteen ennen vuotta 2008. Sen sijaan vuonna 1995 opintorahaa laskettiin. Vuonna 1998 otettiin käyttöön vuositulomalli. Korkeakouluopiskelijoiden opintolainavähennys tuli vuonna 2005, ja 2014 se muuttui opintolainahyvitykseksi. Sitten taas 2017 opintorahaa leikattiin, lainaosuutta lisättiin, opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin ja vuotta myöhemmin otettiin käyttöön opintotuen huoltajakorotus.
Monenlaista muutoksia siis opintotukeen on vuosien varrella tehty. Yllä mainittujen suurten uudistusten lisäksi pienempiä muutoksia on tapahtunut vuosittain muutamankin lakiesityksen verran. Osa muutoksista on ollut opiskelijoiden kannalta hyviä, osa huonompia. Lukuisat lakimuutokset ovat aiheuttaneet sen, että opintotukilaki on varsin sekava ja vaikealukuinen. Pääsääntöisesti opintotuen ja varsinkin opintorahan suurin ongelma kuitenkin on tuen niukka taso. Sen takia onkin mielenkiintoista tarkastella opiskelijoiden tuloja ja menoja lukuina opiskelijatutkimusten valossa.
Korkeakouluopiskelijoiden keskimääräinen kuukausitulo on noin 1100 euroa pitäen sisällään vanhempien ja puolison opiskelijan puolesta maksamia kuluja. Yksin asuvien opiskelijoiden mediaanitulo kuukaudessa on reilut sata euroa pienempi. Puolet opiskelijoista ilmoittaa saavansa työtuloja keskimäärin 500 €/kk lukuvuoden aikana ja vajaa puolet saavansa taloudellista tukea vanhemmilta tai puolisolta, keskimäärin 200 €/kk. Yli kolmanneksella on muita toimeentulon lähteitä kuten opintolaina, toimeentulotuki tai lapsilisät. Muiden toimeentulon lähteiden osuus on keskimäärin 400 €/kk. Opiskelijoille leimallista on siis monituloisuus.
Opiskelijoiden talouden kokonaismenot puolestaan vaihtelevat selvästi opiskelijan perheellisyyden, asumismuodon ja hieman myös sukupuolen mukaan. Kaikkien menoja ilmoittaneiden opiskelijoiden keskimääräiset menot ovat noin 900 euroa kuukaudessa. Perheelliset opiskelijat käyttävät keskimäärin 750 euroa tätä enemmän. Vähiten rahaa kuukaudessa käyttävät ulkomaalaiset opiskelijat, keskimäärin alle 700 euroa. Naiset käyttävät keskimäärin reilut 900 euroa ja miehet viitisen kymppiä vähemmän.
Vaikkakin luvut ovat ajalta ennen opiskelijoiden siirtämistä yleiselle asumistuelle (Opiskelijatutkimus 2017) , voidaan niiden valossa katsoa, että opiskelijat pystyvät kyllä järjestämään taloutensa, joskin toimeentulo on niukka. Toimeentulon järjestäminen tarkoittaa käytännössä työskentelyä opintojen ohella sekä tukea vanhemmilta tai puolisolta.
Opintotuen tavoitteena on kuitenkin opintojen aikaisen toimeentulon turvaaminen taloudellisen tuen tarpeessa oleville päätoimisille opiskelijoille. Onko siis tarkoituksenmukaista, että opiskelija käyttää voimavarojaan opintojen sijaan ansiotulojen hankintaan? Onko oikeudenmukaista, että vanhempien tai puolison varallisuutta tarvitaan opintojen rahoittamiseen? Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia, kun mietitään opintotuen seuraavia askelmerkkejä.
Antti Hallia
työelämäpolitiikan asiantuntija
[email protected]
+358503891011