Opiskelijoiden jaksaminen ja hyvinvointi olivat keväällä ja kesällä pinnalla olevia keskustelun aiheita. Keväällä sosiaalisessamediassa pyöri vaalikampanjat ja pysäyttävä fakta että ”joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii mielenterveys ongelmista”. Kesällä puolestaan keskustelussa oli opiskelijoiden kesäloma tai oikeammin opiskelijoiden oikeus lepoon.
On totta että opiskelijat ovat ainut ihmisryhmä, jonka oletetaan elävän velalla. Ja on monia opiskelijoita, joilla ei rahallisesti ole mahdollisuutta lomaan ja lepoon kesällä. On myös tilanteita, että kesätöitä tai osa-aika työtä ei vaan ole tarjolla, joka vaikeuttaa toimeentuloa. ”Kyllä mekin jaksoimme minun nuoruudessani tehdä kesällä töitä, nykynuoret ovat vain hemmoteltuja ja laiskoja”, totesi eräs keski-iän ylittänyt kollegani kesätyöpaikkani kahvihuoneessa. Istuin silloin hiljaa, enkä jaksanut ottaa osaa keskusteluun. En halunnut aiheuttaa kiistaa taukotilassa ja kuulostaa kuin kommentti olisi iskenyt minuun henkilökohtaisesti. Kuuntelin keskustelua ja huomasin että opiskelijoita verrattiin huoletta elintapatyöttömiin. Opiskelu on meidän työmme. Emme ole työttömiä, vaan teemme töitä taataksemme työllistymisemme ja turvataksemme tulevaisuutemme. Ei työssäkäyvienkään oleteta opiskelevan kesällä.
Nyky-yhteiskunta on hektinen ja älylaitteet pitävät meidät aina kytkettynä yhteisöihin. Whatsapp, snapchat, Messenger… yms. ryhmät piipittävät jatkuvasti vaatien huomiota. Usein saatetaan jopa huolestutaan jos viesteihin ei vastata muutaman tunnin sisällä. Verkko-opinnot ovat aina saatavilla, eivätkä enää vaadi ennalta määrättyä sitoutumista luentosaliin. Opintoja saattaa huomata tekevänsä niin viikolla kuin viikonloppuna, oli kello mitä hyvänsä. Tietoa saa kellon ympäri muutamilla klikkauksilla upoten internetin syövereihin, enää ei tarvitse odottaa koska pääsee kirjastosta hakemaan tarvittavan aineiston.
Me opiskelijat emme ole täysin syyttömiä tilanteeseen. Olemme kasvaneet ajassa, jossa teknologia on kehittynyt huimaa vauhtia ja sen seurauksia ei ole osattu odottaa. Meiltä odotetaan paljon. Meille ei ehkä ole painotettu aina tarpeeksi ajanhallintaa. Ja monet meistä ovat lähes riippuvaisia puhelimestaan. Meidän pitäisi myös osata sanoa ei ja ottaa omaa aikaa. Meistä jokaisella on omat tapamme työskennellä. Ryhmätöissä yksi haluaa tehdä kaiken viikolla, toinen viikonloppuna, kolmas työskentelee parhaiten yöllä ja neljättä ei kiinnosta ollenkaan. Kuulostaako tutulta? Kun puhelin piippaa ja ryhmään tulee viesti, koetko että on pakko vastata vai jätätkö vastaamatta ja oletkin se passiivinenryhmäläinen, joka ei ikinä vastaa.
On aivan tervettä sulkea illalla puhelin, jotta sininenvalo ja stressi eivät vie yöunia. Viikonloppuna pitäisi olla hyväksyttävää keskittyä ystäviin sekä perheeseen ja unohtaa opinnot hetkeksi. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista kun henkilökohtaisessa puhelimessa on monilla myös ne kouluryhmät pyörimässä taustalla. Työssäkäyvät voivat sulkea työpuhelimen ja irtautua työstään vapaapäivinä. Yleisesti vapaapäivinä ei odoteta ihmisten tekevän töitä. Miksi opiskelijat ovat sitten poikkeus?
Tähän kaikkeen osana ratkaisua on varmasti ajanhallinta. Jos ennakoi ja suunnittelee koska tekee tehtävät ja miten rakentaa viikolle aikataulunsa on mahdollista varata myös aikaa omalle hyvinvoinnilleen. Se hankalampi vaihe onkin aikataulun noudattaminen. On niin helppoa jäädä Netflixin ääreen ja tehdä asia huomenna. Juuri ennen palautuspäivää huomaakin tehtäviä kertyneen ja niitä täytyy tehdä yötä myöten. Aikataulutus, itsekuri ja armollisuus itseäänkohtaan on avain jaksamiseen.
On myös tärkeää tunnistaa asiat jotka antavat voimavaroja arkeen, itselleni niitä ovat jooga ja lemmikki kanini. On tärkeää myös lopettaa ylisuorittamisen ihannointi, johon meistä monet sortuvat ja keskittyä omaan hyvinvointiin. Aina ei tarvitse olla täydellinen ja epäonnistuminen on sallittua. Meistä jokaisen tulisi kokea riitävänsä sellaisena kuin on. Jos poltat itsesi loppuun opintojen aikana, ei jaksamista ole myöskään työuran alussa. Hyvinvoivat opiskelijat rakentavat tulevaisuuden työelämän.
Haastankin tässä lopussa juuri sinut sammuttamaan kaikki älylaitteet seuraavana vapaapäivänäsi ja miettimään osaatko enää olla ilman puhelintasi.
Laura Hahl
Ehdokas SAMOKin puheenjohtajaksi vuodelle 2020
Lauran somet:
Facebook
Julkaisemme SAMOKin hallitukseen vuodelle 2020 hakevien blogitekstejä syys-lokakuun aikana. Ehdokkaiden esittämät ajatukset eivät välttämättä edusta meidän kantojamme. Uusi hallitus valitaan liittokokouksessamme Helsingissä 31.10-1.11.