Vaalien lähestyessä kuuluu aina sama kysymys: mikseivät nuoret äänestä?

Tarkastellaanko aihetta kuitenkin väärästä näkökulmasta miettiessä mitä nuorten pitäisi tehdä enemmän? Harvemmin pysähdymme miettimään, mitä yhteiskunnan, järjestöjen, puolueiden tai meidän opiskelijaliikkeen tulisi tehdä enemmän.

Nuoria syytetään joskus passiivisuudesta. Ei muka kiinnosta. Todellisuudessa nuorten kiinnostus politiikkaan on korkeampaa, kuin vuosikymmeniin (Nuorisobarometri 2025). Yhä useampi nuori myös uskoo perinteisiin vaikuttamisen keinoihin. Kuitenkin tämän ikäryhmän äänestysprosentti viime eduskuntavaaleissa oli noin 58 (Eduskuntavaalit 2023, äänestäneiden tausta-analyysi). Näinpä oikea kysymys olisi – miten varmistamme, että kiinnostus muuttuu osallistumiseksi?

Ammattikorkeakouluopiskelijoista suurin ikäryhmä on 18–24-vuotiaat (Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen). Tässä ikäryhmässä on opiskelijoita, joille ensi vuoden eduskuntavaalit voivat olla ensimmäinen paikka äänestää. Aletaan rakentamaan omaa suhdetta yhteiskuntaan ja päätöksentekoon. Tehdään ensimmäisiä suuria päätöksiä – opiskelukaupungista, -alasta, toimeentulosta, asumisesta ja työelämästä. On siis äärettömän tärkeää, että aiheet tuodaan lähemmäs nuoria ja nuorten elämää. Jos päätöksenteon vaikutukset omaan elämään jäävät epäselviksi tai jos oma vaikutusvalta tuntuu vähäiseltä, osallistumisen kynnys kasvaa.

Politiikassa huomio kiinnittyy helposti ryhmiin, jotka käyttävät ääntään aktiivisesti. Jos nuorten ja opiskelijoiden osallistuminen jää matalaksi, on vaarana, että myös heidän kysymyksensä jäävät sivuun. Äänestysaktiivisuudessa ei siis ole kyse vain kansan tosiasiallisesta edustamisesta, vaan sukupolvipolitiikasta. Kuka pitää huolen, että tulevien vuosikymmenten päätöksissä huomioidaan laadukas koulutus, opiskelijoiden hyvinvointi, vastuullinen kansainvälisyys ja nuorten mahdollisuudet?

SAMOK on julkaissut vuonna 2019 Äänestämään vai ei? -selvityksen, jossa todetaan ammattikorkeakouluopiskelijoiden yleisin syy jättää äänestämättä oli vaikeus löytää sopiva ehdokas. Muita merkittäviä syitä oli kokemus siitä, ettei omia mielipiteitä ole tarpeeksi ja epäusko äänestämisen vaikuttavuuteen. Ei siis kuulosta passiivisuudelta tai välinpitämättömyydeltä. On selkeää, että politiikan ja nuorten välille on syntynyt etäisyyttä, joka kasvattaa kynnystä osallistua. Juuri tämän kynnyksen madaltamiseen tarvitaan opiskelijakuntia.

Monelle nuorelle opiskelijalle opiskelijakunta on paikka, jossa ensimmäistä kertaa demokratiasta tulee konkreettista. On edustajistovaaleja, opiskelijaedustajia, kannanottoja, mielipidekirjoituksia sekä kokouksia, johtoryhmiä, vaikuttamistyötä. Yhteisiin asioihin voi vaikuttaa ja siihen kannustetaan. Parhaimmillaan opiskelijakunta rakentaa uskoa siihen, että omalla osallistumisella on merkitystä. Kun opiskelija saa ensimmäisen tunteen siitä, että tulee kuulluksi omassa korkeakouluyhteisössään, on helpompi uskoa myös siihen, että ääni vaikuttaa myös kaupungissa, hyvinvointialueella tai eduskuntavaaleissa.
Eduskuntavaalivuosi on merkittävä mahdollisuus muuttaa suuntaa ja vahvistaa nuorten osallistumista. Opiskelijakunnat tekevät jo nyt arvokasta työtä, mutta näen, että SAMOK voisi toimia valtakunnallisena kokoajana. Käytännössä:

• valmiita viestintäpaketteja opiskelijakunnille
• helposti käyttöön otettavia sosiaalisen median materiaaleja
• vaalipaneelimallipohjia
• koulutuksia luottamustoimijoille
• yhteisiä valtakunnallisia vaalikampanjoita
• yhteisiä workshopeja, näin saadaan jaettua parhaat käytännöt opiskelijakuntien välillä
• yhteistyötä vaaliviranomaisten kanssa, jotta ennakkoäänestyspaikat olisivat mahdollisimman lähellä opiskelijoiden arkea
• vahvistaa sidosryhmäyhteistyötä mm. nuorisovaltuustojen ja muiden vaikuttajaorganisaatioiden kanssa

Tutkimusten ja kokemusten perusteella tiedetään, että tietoisuuden lisäämisellä, vaalitapahtumilla ja helpolla äänestämisellä tuetaan nuorten osallistumista.
Minä toivon oikeudenmukaisempaa sukupolvipolitiikkaa. Tällä hallituskaudella on keskitytty tekemään politiikkaa vanhemmalle sukupolvelle, joka sekin on tärkeää, mutta sitä ei saa tehdä nuorten ja opiskelijoiden kustannuksella. Nyt täytyy puhua nuorten uskosta tulevaisuuteen ja panostaa nuorten hyvinvointiin sekä vaikuttamisen paikkoihin. Jos nyt ei panosteta, se tulee näkymään vielä pitkälle seuraavien sukupolvien hyvinvoinnissa. On aika lopettaa kierre ja ottaa tulevassa hallitusohjelmassa huomioon nuoret ja opiskelijat – tulevaisuuden tekijät.

Lähteet:

Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen. (20.9.2026). https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/WopiFrame.aspx?sourcedoc=%7B96141BDC-23B9-4426-BED3-169FF9CD28E7%7D&file=Korkeakoulutuksen%20opiskelijat_A2.xlsb&action=default
Penttilä, J. (2019). AMK-opiskelijoiden arvot & asenteet – Äänestämään vai ei? Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK. Haettu 6.10.2026. https://samok.fi/wp-content/uploads/2019/03/arvotasenteet_a4_netti.pdf
Tilastokeskus. (14.4.2023). Eduskuntavaalit 2023, tarkastuslaskennan tulos. Haettu 6.10.2026. https://stat.fi/fi/julkaisu/cl8lkinf9pwt30cvz5uvtgprk
Tilastokeskus. (19.5.2025). Eduskuntavaalit 2023, äänestäneiden tausta-analyysi. Haettu 6.10.2026. https://stat.fi/fi/julkaisu/cl8mvt1xt143o0cvzel1m7esx
Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2025). Nuorisobarometri 2025. Haettu 6.10.2026. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2026/03/nuorisobarometri-2025-web_FI.pdf
Wass, H. ja Helimäki, T. (6.3.2023). Ääntä äänestämisestä. Suomen kansallinen vaalitutkimuskonsortio (FNES). Haettu 6.10.2026. https://www.vaalitutkimus.fi/aanta-aanemistesta/

Kirjoittaja: Saara Ahola, ehdokas SAMOKin puheenjohtajaksi vuodelle 2027.

SAMOKin blogissa ja sosiaalisessa mediassa esitellään syksyn aikana ehdokkaita SAMOKin hallitukseen vuodelle 2027. Lisätietoa liittokokouksesta löydät täältä.