Kolmekymmentä vuotta sitten käynnistettiin pilottina ammattikorkeakoulutus, josta rakentui pian sen jälkeen pysyvä osa korkeakoulutusjärjestelmää. Tämän järjestelmän ympärille muodostui pikkuhiljaa yhteisö ja samalla maaperä, sekä tarve edunvalvonnalle. Tämän myötä myös 1996 perustettiin silloin vielä Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijakuntien Liitto – nykyään Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry. Yhdessä ammattikorkeakoulukentän kanssa saamme juhlistaa tänä vuonna kolmeakymmentä hienoa vuotta ammatillisen korkeakoulutuksen kehitystä ja puolustamista.
Kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäistä pilottia seurasi toinen – ylempi ammattikorkeakoulu, kavereiden kesken YAMK. Tämäkin pilotti osoittautui varsin kannattavaksi ja jäi nopeasti pysyväksi osaksi koulutusjärjestelmäämme. Mielenkiintoisesti jo tuolloin pilotin aikaan puhututti sama aihe, kuin tänä päivänä: maisteri (amk). Kahdenkymmenen vuoden jälkeen voimmekin jo todeta ajan olevan viimeistään kypsä lisätä ammattikorkeakoulujen arvostusta ja tutkinnon tunnistettavuutta maisteri (amk) -nimikkeellä. Vaikka ammattikorkeakoulutuksen asema on vahvasti vakiintunut, merkittäviä muutoksia siihen ei leikkauksia lukuunottamatta ole kohdistunut. Juhlavuoden myötä olisikin aika jälleen antaa ammattikorkeakoulutukselle paikka uudistua, mitata potentiaalinsa ja tarjota uusia innovaatioita, sekä pidempiä koulutuspolkuja myös ammatillisen tohtoripilotin muodossa?
Liki alusta asti ammattikorkeakoulukentän pyrkimykset ovat olleet selkeitä. Muutosvoimaa on tunnettu viimeistään 2020-luvulle tultaessa, kun myös ammattikorkeakouluopiskelijat pääsivät osaksi YTHS:n palveluita, ammatillisesta tohtorista on olemassa uskottavia esityksiä sekä maisteri (amk) on päätynyt niin eri puolueiden tavoiteohjelmiin kuin myös korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visioon 2040. Näiden lisäksi olemme saaneet vahvistettua asemaammme TKI-kentällä, joka vahvistaa entisestään yhteistyötämme työelämän kanssa.
Mikä sitten on ollut SAMOKin rooli näissä päätöksissä ja amk-kentällä? Vähintään voimme tunnistaa, että oikea-aikainen vaikuttaminen, tiivis verkostoituminen ja vahvojen vaikuttajien kasvattaminen yhteiskunnan eri paikoille vaikuttaa väistämättäkin asioihin. Kuka pitää opiskelijoiden ääntä, elleivät opiskelijat itse? Kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu monta tarinaa, ihmistä ja tapahtumaa. Näiden pariin on tärkeää myös pysähtyä aina tasaisin väliajoin ja arvostaa sitä, mihin olemme päässeet ja katsoa rohkeasti myös seuraavan kolmenkymmenen vuoden päähän.
Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio vuodelle 2040: ”Sivistykseltä suunta Suomelle” antaakin tähän myös mainioita evästyksiä. On hienoa, että duaalimallin merkitys ja paikka nähdään tärkeänä ja samalla tunnistetaan ammattikorkeakoutuksen oma erikoistuminen ja vahvuudet korkeakoulutuksessa. TKI:lla tulee tulevaisuudessa olemaan entistäkin suurempi rooli ammattikorkeakouluissa ja tätä kautta myös opiskelijoille aukenee laajalti mahdollisuuksia verkostoitua ja soveltaa omia oppejaan työelämässä. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana olemme myös saaneet pidettyä kiinni maamme kivijalasta – maksuttomasta koulutuksesta ja sen vaaliminen on keskeinen arvovalintamme myös jatkossa.
On tärkeää, että tunnistamme monimuotoistuvan opiskelijaporukan ja mahdollistamme tulevaisuudessakin mahdollisimman monille mahdollisuuden korkeakouluttautua. Työelämän murros kääntää vahvasti katseemme myös jatkuvaan oppimiseen. Tätä kaikkea mahdollistavat niin maksuttomuus, toimivat väylät, erilaiset tukimuodot kuin ohjaus- ja tukipalvelut.
Tiukkoina taloudellisina aikoina koulutus on helppo nähdä menoeränä, sillä sen tuoma lisäarvo korjataan maratoniin verrattavalla ajanjaksolla sprintin sijaan. Ilman koulutukseen panostamista, jää maamme kasvu kuitenkin nopeasti paikalleen.
Kaikki kenttämme työ ei kuitenkaan näy yhtä vahvasti ulospäin. Yksi niistä on kolmikymmenvuotinen taival kasvattijärjestönä. Työ jonka hedelmänä on laaja joukko moninaisia osaajia, jotka toimivat tänä päivänä mitä erilaisimmissa paikoissa. Siinä on mielestäni yksi toimintamme erinomaisista saavutuksista. Oli myös itselleni silmiä avaavaa, kun kiersin kesän alussa puoluekokouksissa ja törmäsin hämmästyttävän usein liittomme alumneihin monissa näkyvissä rooleissa.
Siinä missä on hienoa muistella historian havinaa, tulee myös muistaa toimintamme ydin, opiskelijakunnat. Opiskelijakunnat ovat paitsi alueidensa asiantuntijoita, myös se syy, miksi saamme tehdä töitä näiden tärkeiden asioiden eteen joka päivä. Opiskelijakunnat ovat aidosti opiskelijoitamme lähellä ja heistä jokaisen ääni, heidän kautta opimme, mitä ammattikorkeakouluopiskelijat todella tarvitsevat. Opiskelijakunnat luovat opiskelijoillemme äärimmäisen tärkeitä yhteisöitä, luovat yhteistyötä korkeakoulun ja opiskelijoiden välille, luovat mahdollisuuksia yksilöille kasvaa ja kehittyä sekä saada äänensä kuuluviin.
Tässä meidän kaikkien tulisi aina toisinaan palata ammattikorkeakoululain 41 pykälän ääreen, joka sanoo seuraavaa: “Opiskelijakunnan tarkoituksena on toimia jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiään. Opiskelijakunnan tehtävänä on omalta osaltaan valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.” Opiskelijakunnat toteuttavat siis koko yhteiskunnalle äärimmäisen tärkeää ja demokratiaa edistävää tehtävää, joka saa harvoin ansaitsemaansa kiitosta tai tarvitsemaansa tukea. Kiitos siis jokaiselle opiskelijakunnissa toimivalle sekä toimineelle.
Ammattikorkeakoulutuksen asema ei kolmenkaankymmenen vuoden jälkeen ole kiveen kirjoitettu, vaan olemme saaneet huolestuttavaan tahtiin avauksia konserneista ja duaalimallin ravisteluista. Näissä hetkissä meidän tulee kuitenkin muistaa tarpeemme, opiskelijoidemme parhaan ja uskaltaa pitää ääntä. Ammattikorkeakoulutuksella on paikkansa nyt ja huomenna. Muistakaamme siis tulevaisuudessa uskaltaa visioida rohkeasti ja haastaa, vaikka vastustajia aina löytyy. Yhdessä meissä on voimaa niin tekijöinä, kuin visiönääreinä. Moni tänä päivänä jo osana arkeamme olevista asioista, on ollut joskus vasta jonkun hullulta kuulostanut idea, joka uskallettiin sanoa ääneen ja uskoa siihen yhdessä!
SAMOKin toiminta on niin rikastuttanut yksilöiden kautta korkeakoulutustamme, mutta myös tekijöidensä elämää, antamalla oppeja, jotka kantavat paljon omia aktiivivuosia kauemmaksi.
Ja koska kertaus on opintojen äiti, vielä kerran juhlapuuhenikin loppukaneetti: Tulevaisuususko ei synny tyhjiössä, se syntyy teoista ja teot syntyvät ihmisistä!