Korkeakoulutuksen perusrahoituksesta tullaan leikkaamaan yhteensä 65 miljoonaa euroa seuraavan kolmen vuoden aikana. Suomi, niin sanottu koulutuksen ihmemaa, ei tule kasvamaan ilman korkeakoulutettuja osaajia. Samalla kun perusrahoitusta rapautetaan, odotetaan kuitenkin opiskelijamäärien kasvavan ja TKI-toiminnan kukoistavan. Nämä tavoitteet ovat hyvin ristiriidassa leikkausten kanssa. Leikkaukset eivät ole vain numeroita paperilla, vaan ne ovat päätöksiä tulevaisuuden osaamistasosta.

Kun aloituspaikkoja nostetaan, mutta perusrahoituksesta leikataan, on tuloksena täydellinen kaaos hyvinvointivaltiolle sekä korkeakoulutukselle. Aloituspaikkojen nostoon on varattu potti rahaa, mutta se ei tule kantamaan pitkälle. Perusrahoituksesta leikkaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa, ja se tulee näkymään tutkintojen laadun sekä opiskelijahyvinvoinnin heikkenemisenä.

Nykyisessä talous- sekä työmarkkinatilanteessa opiskelijat ovat joutuneet kokemaan kovia. Harjoittelupaikkoja ei ole, töitä ei saa ja siirto opintotuen asumislisään söi jo pienestä toimeentulosta. Mitä nyt, kun perusrahoituksesta leikataan ja aloituspaikkoja lisätään? Opiskelijat eivät tule saamaan tarvitsemaansa tukea ja apua opintoihinsa. Lehtorien työtaakka tulee kasvamaan ja yksilölliseen ohjaukseen ei yksinkertaisesti ole resursseja. Opintojaksoista tulee massakursseja, joissa lehtorit toimivat kumileimasimena. Pahin skenaario on, että korkeakoulutuksesta tulee liukuhihna, josta työnnetään opiskelijoita syvään päätyyn. Opiskelijat eivät ole enää yhteisö, vaan osia koneessa. Korkeakoulut yrittävät parhaansa kerätä viimeisetkin saatavilla olevat pennit valmistuneiden opiskelijoiden perusteella.

Vaikka tutkintotodistus on kädessä, voi tarvittava osaaminen silti puuttua. Kun opiskelijat eivät saa tarvittavaa ohjausta, tukea ja palautetta opintojensa aikana, ei omaa ammatillista identiteettiä pääse kasvamaan eikä opiskelija osaa arvioida omaa osaamistaan. Opiskelijoiden motivaatio opiskeluun laskee ja usko tulevaisuuteen heikkenee. Alhainen motivaatio ja jaksamisen ongelmat eivät ole vain opiskeluajan murheita, vaan ne tulevat näkymään myös myöhemmin työelämässä. Moni nuori tulee kantamaan mukanaan uupumuksen ja epävarmuuden jälkiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen. Kun opiskelijoiden hyvinvointiin ei panosteta nyt, menettää Suomi tulevaisuudessa motivoituneita osaajia ja työntekijöitä. Korkeakouluissa ei rakenneta vain tutkintoja, vaan siellä rakennetaan koko maan tulevaisuutta.

Korkeakoulutus on puhdas sijoitus Suomen tulevaisuuteen. Kun opiskelijoiden hyvinvoinnista ja oppimisen laadusta leikataan, leikataan samalla myös osaamistasosta ja tulevaisuudesta. Opiskelijat ovat tämän maan tulevaisuus, eli sen ajattelijat, osaajat ja tulevaisuuden luotsaajat. Siksi täytyy nyt vaatia, että koulutukseen uskalletaan ja siihen kannattaa panostaa. Koulutukseen sijoitettu euro ei koskaan mene hukkaan. Se näkyy opiskelijahyvinvointina, vahvana osaamisena ja hyvinvoivana yhteiskuntana. Kysymys on lopulta hyvinkin yksinkertainen: uskallammeko vielä uskoa koulutukseen vai aiommeko säästää tulevaisuudestamme?

Kirjoittaja: Senja Suntola, ehdokas SAMOKin hallituksen jäseneksi vuodelle 2026.

SAMOKin blogissa ja sosiaalisessa mediassa esitellään syksyn aikana ehdokkaita SAMOKin hallitukseen vuodelle 2026. Lisätietoa liittokokouksesta löydät täältä.