Kolme vuotta sitten ukrainalaisten elämä mullistui täysin – siitä lähtien epävarmuus ja kesken jääneet unelmat ovat olleet päivittäistä todellisuutta. Sota on tarkoittanut opiskelijoille keskeytyneitä opintoja ja perusturvallisuuden menettämistä. Heidän elämänsä on ollut viimeiset kolme vuotta tauolla ja täynnä kysymyksiä, mutta varmoja vastauksia on ollut vain ripaus.

Vastauksia on kuitenkin etsitty kansainvälisen yhteisön tuesta ja solidaarisuudesta, jotka ovat edelleen kriittisen tärkeitä. Eurooppalaiset korkeakoulut keskeyttivät yhteistyöhankkeita venäläisten korkeakoulujen kanssa, ja näitä resursseja siirrettiin Ukrainan korkeakoulutuksen tukemiseen. Suomalaiset korkeakoulut omalta osaltaan ovat tarjonneet tukea ukrainalaisille opiskelijoille, jotta heillä olisi mahdollisuus jatkaa opintojaan.

Ukrainan EU-jäsenyys olisi avain opiskelijoiden tulevaisuuden turvaamiseen, sillä se tarjoaisi pääsyn koulutukseen ja vakauteen. Jäsenyys mahdollistaisi tiiviimmän yhteistyön eurooppalaisten kumppanien kanssa korkeakoulutuksen, akateemisen vapauden, opiskelijoiden oikeuksien ja terveyspalveluiden kehittämisessä. Lisäksi EU:n tuki olisi merkittävä voimavara Ukrainan jälleenrakennuksessa ja pitkän aikavälin vakauden luomisessa. Ennen kaikkea jäsenyys vahvistaisi Ukrainan itsenäisyyttä ja antaisi sille turvaa, mikä olisi ratkaisevaa kestävän rauhan saavuttamiseksi.

Jokatapauksessa on äärimmäisen tärkeää saavuttaa rauha oikeudenmukaisin ehdoin, joissa Ukrainan itsenäisyys ja kansalaisten oikeudet ovat etusijalla. On huolestuttavaa pakottaa Ukrainaa rauhaan, joka jättäisi sen alttiiksi uusille uhkille tai vaarantaisi sen suvereniteetin. Historia on osoittanut, että rauha, joka solmitaan ulkopuolisten ehtojen perusteella, ei ole kestävä. Münchenin sopimus (1938) on varoittava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun suurvallat päättävät toisen maan kohtalosta ilman sen suostumusta. Ukraina ei saa joutua samankaltaiseen tilanteeseen. Onko rauhaa koskaan todella saavutettu ilman oikeudenmukaisuutta ja osapuolten suostumusta?

Lopulta kyse ei ole vain ukrainalaisten kohtalosta. Kuvittele, että kaikki tuttu ja turvallinen katoaa yhdessä yössä – ei omasta syystäsi, vaan jonkun toisen päätöksestä. Mitä sinä toivoisit, jos olisit heidän tilallaan?

Kirjoittaja: Ilona Hirvonen, SAMOKin hallituksen jäsen