Keskustelu syntyvyydestä nousee aika ajoin pintaan. Viimeisin syy oli Rotkirchin selvitys, jossa selvitettiin syntyvyyden laskua. Kun keskustellaan syntyvyydestä ja tilanteen korjaamisesta, katsotaan meihin nuoriin. Toki se on ymmärrettävää, eläkeläisiltä ei odoteta biologisista syistä tähän ratkaisua. Mutta voidaanko me nuoret yksin tähän vastata? Tai onko se yksin meidän tehtävä?

Lapsettomien, mutta lasta toivovien syiksi lapsettomuuteen raportissa kuvattiin olevan sopivan kumppanin puuttuminen, toimeentuloon ja asumiseen liittyvät huolet sekä huoli lapsen tulevaisuudesta ilmastonmuutoksen takia. KOTT-tutkimuksessa AMK-opiskelijoista 30 % kertoi pelkäävänsä ruuan loppuvan kesken, ennen kuin on rahaa hankkia lisää. Tällä yhtälölläkö nuoren pitäisi perustaa perhe?

Raportin mukaan toivotun lastensaannin tukemisessa kyse on lapsi- ja perhemyönteisestä kulttuurista, yhteisöstä ja yhteiskuntapolitiikasta – ei vain yksittäisistä, nimenomaan syntyvyyden nostamiseen tähtäävistä toimista. Eikö sama päde myös nuoriin ja opiskelijoihin?

Sopivan kumppanin löytämiseen ei meillä ole esittää suoraa ratkaisua, mutta toimeentuloon ja asumiseen sen sijaan on. Jos opintotuki halutaan nähdä ratkaisuna syntyvyyden nousuun, merkittävänä osana näemme erityisesti rahamuotoisen tuen riittävän tason. Opintotuki mahdollistaa toimeentulon opintojen aikana, jolloin opiskelija voi keskittyä opintoihinsa, eikä opinnot ole taloudellinen riski. Eli opiskelijalla on varaa opiskella ilman pelkoa taloudellisesta katastrofista.

Opiskelija-asuntoja ei tällä hetkellä riitä kuin neljännekselle kaikista opiskelijoista, tähän on laskettu myös soluasunnot. Kohtuuhintaisia asuntoja on vähän enemmän, mutta ei läheskään riittävästi. Ensi vuonna voimaan tulevat asumistuen heikennykset ja asumislisälle siirto tulee entisestään vaikeuttamaan opiskelijan asumisen tilannetta ja heikentämään toimeentuloa tukien osalta. Jos opiskelijalla ei ole kotia, kuinka tämä voi suunnitella perheellistymistä?

Opintojen suoritusaikoihin tulee tehdä kevennyksiä, jolloin perheen perustaminen on mahdollista myös opintojen aikana. Tutkimuksissa on havaittu, että korkeasti koulutetut saavat useammin lapsia, joten opintoihin ja koulutukseen panostaminen on perusteltua myös syntyvyyden kannalta. Myös se, ettei tarvitse käydä töissä samaan aikaan, mahdollistaa erilaisissa tapahtumissa käymisen, jolloin verkostoituu oman tai muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Tämä helpottaa myös mahdollisen kumppanin löytämistä sekä turvaverkon vahvistumista ystävien löytämisen kautta.
Tällä hetkellä trendi on opiskelijoiden toimeentulon heikkeneminen ja työssäkäynnin lisääntyminen. Tämä vähentää opiskelijan vapaa-aikaa ja palautumista, joka taas ruokkii uupumisen kehää. Kun rinnalle otetaan vielä yllä mainitut muut seikat, kuten huoli toimeentulosta ja opintolainan kasvaminen, ei ole ihmekään, että perheen perustaminen ei tunnu nuoresta houkuttelevalta.

Näin opiskelijan silmin, tässä epävarmassa maailman tilassa ei ole perheen perustaminen ensimmäisenä mielessä. Korjataan opiskelijoiden toimeentulo, asuminen ja mielenterveyspalvelut riittävälle tasolle, niin uskon että nuorilla on mahdollisuus toteuttaa perheellistymisen haaveita.

Blogin kirjoittaja: Lauri Kujala, SAMOKin puheenjohtaja 2024