Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa leikattiin elokuussa 2017 lähes 90 euroa kuukaudessa. Samassa yhteydessä opiskelijat siirrettiin opintotuen asumislisästä yleisen asumistuen piiriin. Yksin asuvien opiskelijoiden osalta asumisen tuki nousikin jonkin verran, pääsääntöisesti ei kuitenkaan lähellekään leikatun opintorahan määrää. Samalla kuitenkin kymmenien tuhansien parisuhteessa tai kimppakämpässä elävien opiskelijoiden asumisen tuki leikkautui tuen ruokakuntakohtaisuuden vuoksi. Osalla tuki loppui kokonaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen Perusturvan riittävyysraportin mukaan pääkaupunkiseudulla yksin asuvan opiskelijan tulot ilman ansiotyötä ja opintolainaa ovat asumismenojen jälkeen vain 44 euroa. Raportissa on käytetty viitebudjettia, eli summaa, jonka katsotaan olevan välttämätön terveyden ylläpitämiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan nykypäivänä. Asumismenojen jälkeen tämä summa on 649 euroa, joten opiskelijan budjetti on ainoastaan 7 prosenttia kohtuullisesta minimistä. On selvää, että tällä summalla aikuisen ihmisen eläminen on mahdotonta.

Opiskelijalla on pääsääntöisesti kaksi tapaa rahoittaa viitebudjetin ja oman laskennallisen budjetin välinen erotus. Opintolainasta puhutaan useissa yhteyksissä tuloista, vaikka kyseessä on nimensä mukaisesti laina. Varsinaisiin tuloihin kaikilla opiskelijoilla ei ole jaksamista tai edes mahdollisuutta. Kun kohtuullisen minimin viitebudjettiin päästäkseen on saavutettava noin 600 euron nettoansiotaso kuukaudessa, tarkoittaa tämä yleensä melkoista tuntimäärää ansiotyötä kuukaudessa. Aika- ja jaksamisresurssit ovat valitetta

van usein pois opintoihin käytettävästä ajasta ja johtaa useissa tapauksessa mm. viivästyksiin tutkinnon suorittamisessa. Opiskelijalla tulisi kuitenkin olla mahdollisuus päätoimiseen opiskeluun ja esimerkiksi opiskelijoiden tulorajojen nostaminen ei millään tavalla ratkaise tätä ongelmaa. Tulorajojen nostaminen on kallista eikä se kohdenna opintotukea niille, joiden toimeentulo on kaikista heikoimmalla tasolla.

Toinen keino paikata opiskelijan budjettivajetta on nostaa opintolainaa. Tälle pääkaupunkiseudulla yksin asuvalla opiskelijalla saavuttaa viitebudjetin, kun tämä nostaa täydet 650 euroa opintolainaa kuukaudessa, eli velkaantuu vuositasolla noin 5900 euroa. Valmistuessaan opiskelijalla saattaa olla velkaa jopa 20 000 – 30 000 e, riippuen opintojen pituudesta. Nopeasti opiskelleella on siis korealaisen auton hinnan verran opintolainaa  (opintolainavähennyksen ansiosta), hitaammalla eurooppalaisen auton hinnan verran. Asuntoina ajatellen nopea opiskelija on velkaa viisi neliötä Maunulasta, hitaampi saman verran Herttoniemestä. Mitä tahansa valmistuvan opiskelijan hankintapreferenssit ovatkaan, voidaan kysyä: onko tämä kohtuullista maassa, jossa opiskelun ajatellaan olevan maksutonta?

Opiskelijoiden sosiaaliturva on heikennetty tasolle, joka on riittämätön edes välttämättömien elinkustannusten kattamiseen.Tulevaisuudessa, kun eläkemaksut kasvavat muiden kulujen rinnalla, työssäkäyvien valmistuneidenkin toimeentulo on vaakalaudalla, kun palkasta menee suuri osa opintojen pois maksamiseen. Jotta nuorelle sukupolvelle jäisi muutakin kuin maksajan rooli, tulee opiskelijoiden sosiaaliturva nostaa elämiseen riittävälle tasolle. Tällä muutoksella voidaan tasoittaa sukupolvien välistä taloudellista eriarvoisuutta. Välittömänä toimena opintorahan reaalinen taso tulee palauttaa ennalleen korottamalla sitä 100 eurolla.

Joel Vierikko
Hallituksen jäsen
Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry

Titta Hiltunen
Hallituksen jäsen
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry