Oheinen puhe pidettiin Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision julkistamistilaisuudessa Kansalliskirjastossa 24.10.2017

Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK haluaa kiittää opetusministeriä ja ministeriötä nyt valmistuvasta korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiosta vuodelle 2030. Järjestetyt verkkoaivoriihet ja keskustelutilaisuudet ovat antaneet meille jokaiselle tilaisuuden pohtia koulutuksen merkitystä 100-vuotiaassa Suomessa.

On hienoa, että visiossa on tunnistettu ammattikorkeakoulutuksen vahvistuva paikka muuttuvassa yhteiskunnassa. Ammattikorkeakoulujen työelämälähtöiset tutkinnot ovat omalta osaltaan vastaamassa juuri siihen osaamistarpeeseen, jota Suomi tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa.

Vision yksi konkreettinen lupaus on nostaa tutkimus- ja kehitystoiminnan osuus neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tavoite on tärkeä. Panostus TKI-toimintaan näkyy suoraan korkeakouluissa, kun opiskelijat pääsevät opintojensa aikana suorittamaan osan opinnoistaan vastaten suoraan yritysten ajankohtaisiin osaamistarpeisiin. Opiskelijan päästessä kehittämään osaamistaan tässä ympäristössä, on hänellä myöhemmin viedä työelämään jotain mitä nykyaikaisinkaan opetussuunnitelma ei muuten saa opetettua.

Vision taustamuistiossa on myös huomioitu tohtoreiden pieni määrä yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnassa. Yksi jatkokäsittelyn tärkeitä asioita onkin ratkaista amk-opiskelijoiden aidot jatkokoulutusmahdollisuudet tohtoritutkintoon asti. Ylemmän amk-tutkinnon suorittaneet tohtoriopiskelijat voivat olla vastaus tohtorien työllistymiseen T&K-sektorille ja tämänkaltaisen korkean osaamisen saamiseen yritysten käyttöön. Nykytilanne on tohtoriksi aikoville amk-opiskelijoille pussinperä, joka on purettava tavalla tai toisella mahdollisimman pian.

Tavoite nostaa korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrä 50 prosenttiin ikäluokasta on hyvä tavoite. Emme saa kuitenkaan jumiutua tähän lukuun, vaan kannustamme pitämään lukua enemmänkin välitavoitteena ja tähtäämään sen jälkeen vieläkin korkeammalle. Kunnianhimo osaamistason suhteen kertoo myös osaamisen arvostamisesta yhteiskunnassamme ja sitä meidän on vaalittava.

Korkeakoulutettujen osuutta tulee nostaa keskittymällä erityisesti koulutuksen läpäisevien osuuden nostamiseen, kuten taustamuistiossa onkin huomioitu. Työssä tai muualla korkeakoulun ulkopuolella hankittua osaamista on pystyttävä huomioimaan entistä paremmin opinnoissa. Jos esimerkiksi toisen vuoden opiskelija työllistyy omalle alalleen eikä koskaan palaa suorittamaan opintojaan loppuun, voidaan kysyä miksei korkeakoulu tarjonnut tarpeeksi houkuttelevaa mahdollisuutta hyödyntää työkokemusta opinnoissa.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkintopolkujen erilaisuudet ovat vahvuus myös tulevaisuudessa, eikä tätä saa hukata. Tutkintojen sisällöllisen rikkauden ja osaamisen kasvattamisen kannalta olisi silti opiskelijan etu, että vuonna 2030 korkeakoulujen yhteistyö olisi huomattavasti nykyistä aktiivisempaa.

Olemme kuitenkin huolissamme siitä, ettei visiossa ole huomioitu koulutuksen periytyvyyden ehkäisyä tai koulutettujen monimuotoisuuden parantamista. Mikäli haluamme lisätä väestön osaamistasoa, on tehtävä kunnianhimoisesti töitä sen eteen, että yhä useammalla nuorella on valmiudet, motivaatio ja tarvittava tuki hakeutua korkeakoulutukseen. Näin pienessä maassa meillä ei ole varaa menettää yhtäkään potentiaalista henkilöä, minkä vuoksi saavutettavuuteen panostaminen on suoranainen elinehto 50 % tavoitteen saavuttamiselle.

Koulutuksen saavutettavuus ei tarkoita vain fyysistä sijaintia vaan laajemmin tasavertaisia mahdollisuuksia olla koulutuksen piirissä. Tavoitteeksi täytyy asettaa, että korkeakouluun hakeutuvat, niissä opiskelevat ja sieltä valmistuvat heijastavat koko väestömme monimuotoisuutta ja sosiaalista kirjoa. Koulutuksen periytyvyys, alueellinen epätasa-arvo ja sosioekonomiset esteet ovat ratkaistavissa olevia asioita. Ratkaisu vaatii kuitenkin kunnianhimoisia toimenpiteitä ja pitkäjänteistä työtä alkaen jo peruskoulusta. Haastammekin ministeriön laatimaan kansallisen koulutuksen saavutettavuussuunnitelman ja kirjaamaan tämän yhdeksi toimenpiteeksi vision toteuttamisen tiekarttaan.

Huomionarvoista on myös, että muistiossa todetaan sekä opiskelijoiden että henkilökunnan kokevan epävarmuutta ja stressiä omasta tilanteestaan. Huoli on otettava vakavasti, ja kiinnitettävä huomiota opiskelijoiden hyvinvointipalveluihin, ohjaukseen, toimeentuloon ja asumiseen. Kun näiden opiskelijan perustarpeiden muuttuminen, yleensä alaspäin, on lähes vuosittaista, epävarmuus omasta tilanteesta hallitsee päivittäistä arkea. Jo nämä perustarpeet huomioon ottamalla voidaan parantaa koulutuksen saavutettavuutta varsinkin alemmissa tuloluokissa.

Kuten myös aiemmissa puheenvuoroissa on todettu, vision tavoitteet ovat monen toimijan, myös meidän näkökulmasta helposti allekirjoitettavissa. Olemme ilolla mukana valmistelemassa muiden korkeakoulukentän toimijoiden kanssa toimenpiteitä ja tiekarttaa, ja uskon että yhdessä tekemällä voimme kaikki sitoutua tavoitteiden toteuttamiseen. Kun teemme uudistusta yhdessä, voimme saavuttaa vision viimeisinä sanoina mainitun hyvän lähtökohdan, “Koulutusta kehitetään opiskelijalähtöisesti.”

Max Laihonen,
SAMOKin varapuheenjohtaja

Julkistamistilaisuuden tallenne löytyy linkin takaa.