Ärade förbundsmöte. Honorable general assembly. Arvoisa liittokokous, rakkaat ystävät, hyvät opiskelijat.

Satavuotiaalla Suomella on lukematon määrä ylpeyden aiheita. Maksuton koulutus, toimiva sosiaaliturvajärjestelmä ja turvallinen ympäristö ovat yhteiskuntamme menestyksen avaimia. Tästä huolimatta emme saa tuudittautua omaan erinomaisuuteemme ja lakata tarkastelemasta ja kehittämästä yhteistä elinympäristöämme.  

Syrjäytyminen, eriarvoistuminen ja kuplautuminen ovat polttoaineita, jotka ruokkivat ääriajattelua ja vastakkainasettelua. Sosiaalinen media on täynnä vihapuhetta, joka kohdistuu useisiin eri tahoihin, myös yhteiskuntamme peruspilareihin: sairaanhoitajiin, jotka työtä tehdessään hoitavat eri taustaisia henkilöitä. Poliiseihin, jotka toiminnallaan yrittävät turvata yhteiskuntarauhamme. Taiteilijoihin, jotka nostavat työllään yhteiskunnallisia epäkohtia esille. He, jotka puolustavat tasa-arvoa äänekkäimmin, kohtaavat vihapuheen sen raaimmissa muodoissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö lanseerasi muutama viikko sitten vihapuheen vastaisen kampanjan, ja ministeri Grahn-Laasosta ja ministeri Terhoa vastaan hyökättiin hyvinkin voimakkaalla ja epäasiallisella kielenkäytöllä. Vihamielinen vastaanotto alleviivasi kampanjan tarpeellisuuden vuoden 2017 Suomessa. Satavuotias Suomi ansaitsee parempaa.

Mis buohkain eai leat seamma vejolašvuođat buktit ovdan min jurdagiid, gártat baicce fáruhit sániideamet iežamet duogáža dahje etnisitehta dihtii. Dásseárvvu ollašuvvan dárbbaša eanet daguid.

Eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi on tehtävä kovasti töitä ja siinä meillä, opiskelijaliikkeellä, on suuri vastuu toimia hyvinvointiyhteiskuntamme arvojen puolustajana. Meidän tehtävämme on toimia sukupolvemme äänenä ja muistuttaa, ettei Suomella ole varaa menettää yhtäkään  nuorta. Meidän on muistutettava, että jokaisella on oikeus toteuttaa itseään oman potentiaalinsa mukaan eikä ole inhimillistä jättää ketään yksin. Yhteiskuntamme ei pärjää jos osa putoaa, tai pudotetaan, kelkasta.

Parhaiten eriarvoistumiseen puututaan panostamalla kasvatukseen, koulutukseen ja osaamiseen. Kouluttautuminen ei ole vain yksilön panostus omaan itseensä, vaan se osaltaan turvaa koko yhteiskunnan tulevaisuuden.

Koulutus on investointi suomalaiseen menestystarinaan, tarinaan, jonka osana kaikilla on oikeus olla.

Keskustelu koulutuksen saavutettavuudesta on nojannut liian pitkään lähinnä koulutuksen maksuttomuuteen. Vaikka maksuttomuus on avainasemassa koulutuksellisen tasa-arvon varmistamisessa, valitettava totuus on, ettei se yksin ole riittänyt siivittämään erilaisia oppijoita korkeakoulutuksen piiriin. Koulutus periytyy edelleen, korkeakoulujen opiskelijoista suurin osa on naisia ja huolestuttavan suuri osuus nuorista jää kokonaan peruskoulun jälkeisen koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle.

Koulutuksen saavutettavuuden aito edistäminen vaatii kunnianhimoa. Emme voi  odottaa, että asiat korjaantuvat itsestään: Suomen on tartuttava toimeen! Maamme korkeakoulutettujen tulee heijastaa koko väestön monimuotoisuutta ja sosiaalista kirjoa.

Vaikka koulutuksellinen tasa-arvo nähdään valtionhallinnon toimesta tärkeänä tavoitteena jo nyt, sen edistäminen ja seuranta on epäsystemaattista. Koulutuksellisen tasa-arvon mittaamiseen ei ole syntynyt vakiintuneita tapoja eikä kerättyä tietoa hyödynnetä tarpeeksi hyvin. Meidän on tartuttava niihin syihin, jotka johtavat koulutukselliseen epätasa-arvoon ja koulutusvalintojen vinoutumiseen. Järjestelmämme epäkohdat on tunnistettava ja niiden korjaaminen on otettava koulutuspolitiikkaamme yhteiseksi tavoitteeksi. Tarvitaan selkeä pitkän aikavälin suunnitelma koulutuksen saavutettavuuden parantamiseksi. Koulutusjärjestelmäämme ei pelasteta mutulla vaan datalla!

Vi kan inte sitta och vänta att utbildningens tillgänglighet förbättras av sig själv. Det kräver ambitiösa åtgärder och en långsiktig plan. Utbildning är inte bara för de privilegierade, utan högutbildade människor i vårt land måste återspegla befolkningens mångfald och sociala spektrum.

Meidän on muistettava turvata myös nykyisten ja tulevien opiskelijoiden opiskeluedellytykset. Opiskelijalla on oikeus tulla toimeen velkaantumatta: opintolaina on hyvä renki, mutta huono isäntä. Lainapainotteisuus on myös omiaan sulkemaan esimerkiksi heikomman sosioekonomisen taustan nuoret koulutuksen ulkopuolelle.

Opiskelijoiden heikko toimeentulo heijastelee vahvasti myös opintojen aikaiseen jaksamiseen ja hyvinvointiin. Tutkimukset kertovat karua tarinaa: Krooninen toimeentulon niukkuus johtaa entistä selkeämmin opiskelijoiden psyykkiseen pahoinvointiin.   

Ongelmat ovat suuria: Psyykkisiä vaikeuksia on 30 prosentilla opiskelijoista, opiskelijoiden masennusdiagnoosit ovat kolminkertaistuneet 2000-luvun aikana ja jopa viidesosa opiskelijoista kokee hukkuvansa opiskeluihin liittyvään työmäärään. Lukemat ovat huolestuttavat, ja niihin on herättävä. Ei riitä, että oppilaitosten ovet avautuvat mahdollisimman monelle – meidän on myös huolehdittava, ettei yksikään tutkinto jää suorittamatta tuen puutteen vuoksi.

Tunnelin päässä on kuitenkin jo valoa. Tasa-arvo korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltopalveluissa toteutunee vihdoin vuonna 2020, kun Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palveluiden on määrä laajentua myös ammattikorkeakouluopiskelijoille.  Tämä on myös oiva esimerkki siitä, että tekemällämme työllä on tarkoitus ja maailmaa voi muuttaa, vaikka se joskus tapahtuukin hitaasti. YTHS-laajennusta on ajettu määrätietoisesti yli 20 vuotta. Toivottavasti aloitamme myös tänään jotain sellaista, jonka hedelmiä korjataan vielä vuosien päästä!

Toiset muutokset taas tapahtuvat hyvinkin nopeasti ja uudistuksia viedään läpi iso vaihde silmässä, taustapeileihin vilkuilematta. Näin saattaa tapahtua myös mahdollisessa korkeakoululakien yhdistämisessä, joka olisi suurin koulutusjärjestelmän mullistus kahteenkymmeneen vuoteen. Vaikka suhtaudumme uudistamiseen positiivisesti, täytyy muistaa, että luomme järjestelmää opiskelijoita varten, emmekä voi suhtautua opiskelijoiden tulevaisuuteen kokeiluna. Kehittämisen on tapahduttava pitkäjänteisesti, kohti yhdessä luotuja tavoitteita.

Muutosten tuulessa opiskelijaliikkeen on pystyttävä tekemään yhä vahvempaa edunvalvontaa. Koko ammattikorkeakoulukentän on herättävä nostamaan esiin koulutuksemme erinomaisuutta ja sen korvaamatonta arvoa yhteiskunnalle. Meidän on puhuttava opiskelijan äänellä ja varmistettava, että se ääni myös kuullaan.

In order to get through all the changes that are coming, we must have a strong student movement where everyone feels welcome and equal. The student community must be inclusive and unified. We need to be the foundation for defending student rights and their interests. This is our purpose, to be there for every single student.

Olemme täällä tänään opiskelijan asialla. Olemme sitoutuneet puolustamaan opiskelijan asemaa ja rakentamaan opiskelijan parempaa huomista. Yhteinen tavoitteemme on loppujen lopuksi yksinkertainen: aherramme joka päivä  sen puolesta, että jokaisella olisi mahdollisuus opiskella omien kykyjensä ja voimavarojensa mukaan; että jokaisella olisi mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen; että jokainen voisi kehittää itseään ja ympäröivää yhteiskuntaa  – että jokaisella olisi tulevaisuus.

Näillä sanoilla avaan Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n kahdennenkymmenennen toisen varsinaisen liittokokouksen.

Anni Koivisto, SAMOKin hallituksen puheenjohtaja