Blogin kirjoittaja Markus Vierumäki on ehdolla SAMOKin hallitukseen 2018.

Korkeakoulukentällä tapahtuu tällä hetkellä paljon. Lahden ja Saimaan ammattikorkeakoulujen yhdistyminen Lappeenrannan yliopiston kanssa tai prosessiltaan uhkaavasti Länsimetroa muistuttava Tampereen T3-projekti ovat vain muutamia esimerkkejä tästä. Siinä missä aiemmin totuttiin positiivisen kehityksen tarkoittavan kasvavaa lukumäärää seiniä ja kampuksia, ollaan nykyään siirtymässä ajatusmaailmaan mikä lähtee joustavuudesta ja laadusta. Tämä on välttämättömyys, jos haluamme ammattikorkeakoulutuksen pysyvän muutoksen mukana.

Huomisen laadukkaat korkeakoulut muodostuvat tarpeeksi suurista ja monialaisista kokonaisuuksista. Poteropuolustus, jossa maantieteellisellä sijainnilla perustellaan lähiopetuspaikkoja jokaiseen kaupunginosaan tai kirkonkylään, on omiaan kampittamaan positiivista kehitystä. Resurssien ollessa rajalliset on pakko olla valmis luopumaan jostain rakennettaessa uutta ja parempaa. Suomalainen korkeakoulukenttä on nykyisellään valitettavan hajanainen. Sen johdosta hukataan itse koulutuksesta paljon resursseja päällekkäisten toimintojen sekä alojen hajanaisuuden takia.

Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja tulee jatkossakin kehittää omina koulutusmuotoinaan, mutta on mahdollistettava näiden välillä tapahtuva yhteistyö, liikkuvuus ja hallinnollinen yhdistäminen. Korkeakoulujen välille tulee kehittää joustavia koulutuspolkuja, jotka sisältävät sekä akateemista että ammatillisesti sivistävää korkeakoulutusta. Nyt todennäköisesti syntyvissä uusissa korkeakoulukokonaisuuksissa tulee kuitenkin varmistaa, että korkeakouluille ominaiset tavoitteet ja tehtävät eivät puuroudu.  

Asiakokonaisuuksia on usein hyvä lähestyä käytännön esimerkkien kautta. Omassa opinahjossani Lahden ammattikorkeakoulussa on rakennettu rohkeita visioita siitä, mihin ammattikorkeakouluamme ollaan viemässä. Ylihuomisen opiskeluarki Lahdessa tapahtuu neljän kampuksen ja neljän yksikön sijaan yhdessä monialaisessa korkeakouluyhteisössä ja –kampuksessa. Näkisin tämän helpottavan huomattavasti yksilöllisempien opintopolkujen rakentamista. Opiskelija voi joustavammin laajentaa tai täydentää osaamistaan myös muiden alojen opinnoilla. Unohtamatta tietysti digitalisaation mahdollistamaa monipuolista keinovalikoimaa opintojen suorittamiseen.  Yhden kampuksen malli Lahdessa mahdollistaa ja käytännön tasolla helpottaa myös monipuolisempien projektien ja hankkeiden toteuttamista. Yliopistokoulutuksen ja –tutkimuksen saapuminen korkeakouluyhteisöön kasvattaa mahdollisuuksien palettia entisestään, sekä opintopolkujen että projektien ja hankkeiden osalta.

Tietenkään Lahden toimintatapa ei toimi sellaisenaan joka puolella, mutta se on hyvä esimerkki tahdosta uudistaa ja rakentaa uudenlaista osaamiskeskusta. Opiskelijakunnilla ja opiskelijakuntien liitolla on hyvä mahdollisuus toimia osana muutoksen aaltoa ja kirittää ammattikorkeakouluja rohkeisiin ratkaisuihin.

Markus Vierumäki