Vuoden alusta aloittaneet hyvinvointialueet ja muutoksen aikaansaanut soteuudistus on seurausta tavoitteesta parantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta koko maassa. Osin samasta syystä YTHS:n palvelut laajennettiin ammattikorkeakouluopiskelijoille vuoden 2021 alusta. Haluttiin turvata korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon palvelujen saatavuus. Kahden näin ison muutoksen ja niiden yhtäläisten tavoitteiden jälkeen voisi luulla, että nyt opiskelijoiden terveyspalvelut ovat hyvinkin saavutettavia. Ei kuitenkaan vielä ihan näin.

Kun puhumme sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuudesta, tartumme aika isoon kokonaisuuteen. Monelle tulee ensimmäisenä mieleen, että sehän riittää, kun palveluihin pääsee. Sekin on saavutettavuutta, mutta vain yksi osa siitä. Hoidon saatavuus on erittäin tärkeää ja saavutettavuuden osa-alueista epäonnistuessaan kaikista ärsyttävintä. Muita isoja saavutettavuuden osa-alueita ovat kielellinen saavutettavuus ja palvelupisteiden saavutettavuus.

Kielellinen saavutettavuus on sitä, että palveluita voi käyttää joko omalla äidinkielellään tai muulla yhteisellä kielellä, joka löytyy sotepalveluiden henkilöstön kanssa. Vaikeassa, huolta aiheuttavassa tilanteessa äidinkielellä puhuminen on luontevinta ja helpointa. Pelko siitä, ettei kertomaani ymmärretä rapauttaa luottamusta ja nostaa samalla kynnystä hakea apua. Etenkin kansainvälisten opiskelijoiden vuoksi tähän tulee kiinnittää enemmän huomiota. Tulee huolehtia siitä, että jokainen apua tarvitseva uskaltaa hakea apua.

Palvelupisteiden saavutettavuutta määrittää se, missä ne sijaitsee, miten sinne pääsee ja kuinka tiheään julkisilla liikennevälineillä on mahdollista päästä paikan päälle. Hyvinvointialueet saavat päättää palveluiden sijainnista melko itsenäisesti, mutta YTHS:n palvelupisteiden sijaintia määrittää Kelan asettamat saavutettavuuskriteerit. Nämä saavutettavuuskriteerit määrittävät sallitun matkustusajan, julkisten liikenneyhteyksien vuorovälin sekä matkalipun enimmäishinnan. Näihin peilaten YTHS:n toimipaikkojen sijainnit määrittyvät.

Palataanpa vielä hoidon saatavuuteen. YTHS:n osalta aiheesta on uutisoitu paljon ja monet ovat kertoneet, miten vaikeaa hoitoon pääseminen on eri puolilla Suomea. Suurimmassa osassa maata hoitoon pääsee riittävän nopeasti, mutta tavallisesta onnistumisesta ei uutiskynnyksiä ylitetä. Kritiikki on ollut osin täysin aiheellista, mutta ongelma ei ratkea itsestään eikä sen ratkaiseminen ole yhden organisaation vastuulla. Hoitoon pääsyn haasteet johtuvat sekä kasvaneesta palvelutarpeesta että henkilöstön saatavuushaasteista. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä.

Tavoitteena on, että opiskelija saa tarvitsemansa avun oikea-aikaisesti itselleen sopivasta paikasta. Tarvittaessa YTHS:n ja hyvinvointialueiden palveluiden välillä liikkuminen on opiskelijalle sujuvaa ja hoitopolku selkeä. Valitettavasti nyt kentältä kuuluu palautetta opiskelijoiden pompottelusta pingispallon tavoin edestakaisin. Tiukkaa on molemmilla puolilla ja henkilöstöä liian vähän, mutta ei ole reilua, että asiakas joutuu kärsijän rooliin.

Kehitettävää ja parannettavaa siis löytyy, mutta yhteistyöllä uskon, että saamme tämän toimimaan. Nyt on tärkeää pysähtyä arvioimaan tämän hetken haasteita ja lähteä etsimään sopivaa ratkaisua yhdessä. Hyvinvointialueiden tulee tunnistaa korkeakouluopiskelijat erityisenä asiakasryhmänä ja opiskelijoiden palvelutarpeeseen pitää vastata yhdessä YTHS:n kanssa. Yhteistyötä tarvitaan molemmin puolin. Me opiskelijoiden edunvalvojat, niin paikallistasolla kuin valtakunnallisesti, kerromme mielellämme mitä opiskelijat tarvitsevat. Sitä varten me olemme olemassa.

Ninni Kuparinen
Sosiaalipolitiikan asiantuntija