Vuonna 2016 istuin lukiossa matematiikan oppitunnilla, kun joku erehtyi sanomaan, että ’’kahdella eurolla ei saa mitään’’. Minä, vanhana tarkan markan säästäjänä, otin tämän heiton haasteena ja vietin seuraavan oppitunnin niiden asioiden listaamiseen, joita sai kahdella eurolla. Listan kärjessä muistan olleen ainakin Vaasan Ruispalat, banaanit ja Fazerin sininen.
Tänään kahta näistä kolmesta ei saa enää alle kahdella eurolla. Inflaatio tai verotus ovat nostaneet elintarvikkeiden hintoja huomattavasti erityisesti viimeisen vuoden aikana, eivätkä kustannukset ja tämän päivän opintotuki ole samassa tasossa, vaan opiskelijoiden opintotuki pyörii edelleen 1990-luvun tasolla.
Opiskelija saa kuukaudessa 268,23 euroa opintorahaa. Vuonna 1992 opiskelija sai 264,06 euroa kuukaudessa. Rahan ostovoima on tässä ajassa heikentynyt noin 100 eurolla, mm. yllä mainitun inflaation takia, joten opiskelija saa tänä päivänä kuukaudessa todellisemmin 168,23 euroa opintotukea. Pienien tukien takia monille opiskelijoille ratkaisuna on kustantaa tukien jälkeinen eläminen ottamalla ’’ilmaista’’ opintolainaa, jota minullekin markkinoitiin kyseisen etuliitteen puitteissa.
Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jolle lainan nostaminen elämisen kustantamiseksi on oletus, mutta sen ei pitäisi olla pakollista vaan valinnaista. Opintolainaa on myös pidetty “ilmaisena”, mutta opintolainan korko nousi Euriborissa viime vuoden aikana 0–0,5 prosentista 2-2,5 prosenttiin, eikä kukaan osaa sanoa millainen korkotaso on tulevaisuudessa. Tämä nostaa lainan ottamisen riskiä huomattavasti, eikä opiskelijoita tulisi kannustaa nostamaan lainaa. Opintolainalle on ehdotettu myös (erittäin tarvittavaa) korkokattoa, mutta sekään ei pelasta opiskelijoiden toimeentuloa opintojen aikana, vaan opintorahaan tarvitaan vähintään 100 euron tasokorotus.
Opiskelijoiden asumisen toimeentulo
Opiskelijoiden asuminen on monella tapaa epävarmaa, koska opiskelija-asunnon saanti ei ole itsestäänselvyys. Asuntojen halvat hinnat houkuttelevat tuhansia paikkakunnalle muuttavia opiskelijoita hakemaan opiskelija-asuntoa, joiden jonotusajat ovat entuudestaan pitkät.
’’Vuoden jono’’ tuntuu olevan yleinen lause, jonka kuulee, kun ilmoittautuu opiskelija-asunnon jonoon paikkakunnasta huolimatta. Jonotuksen ajaksi pitää etsiä usein huomattavasti kalliimpaa asuntoa ulkoiselta tarjoajalta. Tästä vuoden jonosta on poikkeuksena soluasuminen opiskelija-asunnoissa, joita saa huomattavasti nopeammin.
Hetki sitten TikTokissa trendasi pätkä podcastista, jossa puhuttiin muun muassa opiskelijoiden asumisesta, ja haastattelun jälkeen haastatellun Patrik Itäniemen kommentti ‘’ei ole mikään ihmisoikeus opiskelijoilla asua yksin‘’ aiheutti keskustelua mediassa.
Pitää paikkaansa, että opiskelijoiden yksinasuminen ei ole ihmisoikeus. Mielenterveysongelmista kärsiville tai muiden rajoitteiden kanssa eläville opiskelijoille tulisi kuitenkin luoda muu väylä edulliseen opiskelija-asumiseen kuin pitkät jonot ja asuntojen vapaudesta riippuvaiset mahdollisesti useat muutot, tai soluasuminen, jossa toinen tai molemmat asukkaista joutuvat koetukselle.
Jos opiskelijoiden toimeentuloa nostettaisiin, yllä mainittuihin ongelmiin saataisiin, kaivattua muutosta ja apua. 100 euron tasokorotus toisi opiskelijoiden toimeentuloon parannusta. Se, parantaisi ostovoimaa niin, että kahdella eurolla saa enemmän kuin ei mitään.
Kirjoittaja: Oona Pappila, SAMOKin hallituksen jäsen 2023