Koulutuksellinen tasa-arvo

Työ tasa-arvoisen koulutuksen eteen kaipaa päivitystä 2020-luvulle

Suomeen on tällä hallituskaudella valmisteltava pitkäjänteinen, koko koulutuspolun kattava ohjelma koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi. Ohjelmaan tulee myös kirjata kunnianhimoiset, selkeät ja mitattavat tavoitteet. Konsepti on kansainvälisesti hyväksi todettu: esimerkiksi Irlannissa koulutuksen saavutettavuus on strateginen valinta ja samankaltaisia suunnitelmia on laadittu ja toteutettu (englanniksi) jo vuodesta 2005 lähtien.

Ohjelmassa tulee asettaa viisi tavoitetta:

1 Vähennetään sukupuolittuneita koulutusvalintoja

On tiedetty jo pitkään, että suomalaisnuorten koulutusvalinnat ovat voimakkaasti sukupuolittuneita, ja sukupuolen mukaista eriytymistä tapahtuu erityisesti siirryttäessä perusasteelta toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja lukioon. Tällä hetkellä 58 prosenttia uusista lukio-opiskelijoista on naisia ja joissakin maakunnissa lukiopaikan vastaanottaneista naisia on jo selvästi yli 60 prosenttia. Lisäksi koulutuksen alavalinnat ovat huomattavan sukupuolittuneita. Käytännössä alat periytyvät isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Erityisesti tämä näkyy ammattikorkeakouluissa: esimerkiksi tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoista yli 85 % on miehiä, kun taas sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla 85 % opiskelijoista on naisia.

2 Parannetaan maahanmuuttataustaisten koulutusmahdollisuuksia
Maahanmuuttajataustaiset valikoituvat muuta väestöä voimakkaammin sen suhteen, jatketaanko ylipäätään perusasteelta toiselle asteelle. Lisäksi suomalaistaustaiset läpäisevät lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen ulkomaalaistaustaisia nopeammin. Maahanmuuttajien koulutusvalinnat ovat myös erityisen sukupuolittuneita. Maahanmuuttajia ohjautuu kotoutumiskoulutusten jälkeisiin koulutuksiin ja kotoutumiskoulutusta korvaaviin koulutuksiin usein sen perusteella, mitä koulutusta on tarjolla, ei todellisten koulutustarpeiden ja oman osaamis- ja koulutustaustan kannalta tarkoituksenmukaisiin koulutuksiin. Ongelmana on myös, että maahanmuuttajia ohjataan kulttuuristen ennakko-oletusten pohjalta opintoihin yksilön omista toiveista riippumatta.
3 Vähennetään sosioekonomisen taustan sekä vanhempien koulutustaustan vaikutuksia koulutusvalintoihin
Perhetausta vaikuttaa huomattavasti suomalaisten koulutuspolkuun. Opiskelijan sosioekonominen tausta ennustaa kaikkialla Suomessa vahvasti koulutuspaikan valintaa: sosioekonominen tausta selittää vahvasti opiskelijoiden jakautumista ammattikorkea- ja yliopistokoulutuksen välille. SES-tausta on myös yhteydessä moniin muihin koulutuksellisen tasa-arvon aspekteihin: esimerkiksi toisen asteen koulutusvalinta on erityisen sukupuolittunut sosioekonomisen taustan heikommissa luokissa. Lisäksi vanhempien koulutustausta on yksi selkeimmin koulutusvalintaan vaikuttava seikka. Joka neljäs korkeakoulussa opiskeleva mies on samalla alalla kuin isänsä.
4 Parannetaan koulutuksen läpäisyä riskiryhmissä
Koulutuksen läpäisy on eriytynyttä sekä sukupuolen että etnisen taustan mukaan. Naiset keskeyttävät useimmin ammatillisen koulutuksen, miehet taas ammattikorkeakoulun. Lisäksi suomalaistaustaiset opiskelijat läpäisevät lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen ulkomaalaistaustaisia nopeammin. Kolmessa ja puolessa vuodessa suomalaistaustaisista opiskelijoista läpäisi lukiokoulutuksen 81 prosenttia kun ulkomaalaistaustaisten läpäisyaste oli 66 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen läpäisi kolmessa ja puolessa vuodessa suomalaistaustaisista 69 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisista 60 prosenttia.
5 Parannetaan koulutuksellisen tasa-arvon edistämistä, seurantaa ja datan keräämistä
Koulutuksellisen tasa-arvon mittaaminen ja seuranta vaikuttaa olevan Suomessa korkeakoulutuksen osalta epäsystemaattista, vaikka koulutuksen tasa-arvo nähdäänkin valtionhallinnon toimesta tärkeänä tavoitteena. Koulutuksellisen tasa-arvon mittaamiseen ei vaikuta syntyneen vakiintuneita tapoja, mikä on varmasti osaltaan vaikeuttanut seurannan aloittamista.

Ratkaisukeskeinen, tuloksellinen, vaikuttava

Suunnitelmaan tarvitaan selkeät, tarpeeksi kunnianhimoiset ja mitattavat tavoitteet. Mallia voisi ottaa esimerkiksi Irlannista, jossa on asetettu selkeät numeeriset tavoitteet aliedustettujen ryhmien koulutukseen pääsyn lisäämiseksi. Tavoitteiden toteutumista tulee tarkastella säännöllisesti väliarvioinneissa, jotka toteuttaisi riippumaton taho kuten esimerkiksi Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi.

Suunnitelman toimenpide-ehdotusten on huomioitava kolme läpileikkaavaa teemaa:

    1. määritellyt väestöryhmät, joihin toimenpiteen erityisesti kohdistetaan,
    2. koulutuspolun hetket, jolloin koulutusvalintojen vinoumiin on vaikuttavaa puuttua,
    3. koulutusvalintojen lisäksi on huomioitava myös niitä edeltävä osaamistasojen eriytyminen.
Toimenpiteet voitaisiin toteuttaa pitkälti OKM:n hankerahoituksella nykyisten kärkihankkeiden tapaan.
Mahdollisia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi:
Positiivisen diskriminaation rahoituksen lisääminen peruskoulutuksessa sekä peruskoulujen arvioinnin kehittäminen kansallisesti yhdenmukaisemmaksi.
Korkeakoulutuksen läpäisyä parantava kärkihanke, jolla luodaan uusia työkaluja opiskelijoiden ohjaukseen ja tuetaan keskeytyneiden opintojen uudelleen aloittamista.
Ammattikorkeakoulujen maahanmuuttajille järjestämän korkeakouluopintoihin valmentavan koulutuksen kehittäminen, sen laajentaminen myös yliopisto-opintoihin sekä selvitys siitä, voidaanko korkeakouluopintoihin valmentavasta koulutuksesta luoda toimivia väyliä tutkinto-opiskeluun.
Alueellisen elinkeinoelämän ja koulujen on strategisempi yhteistyö stereotyyppisten ammattikäsitysten purkamiseksi.
Erityinen tuki toisen asteen koulutusvalintoihin muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuville nuorille naisille sekä poikien ja nuorten miesten koulutus- ja uranäkymien monipuolistaminen murtamalla stereotyyppisiä maskuliinisuuden malleja selkeämmin osana perusasteen opetusta.
Korkeakoulujen markkinoinnin kehittäminen inklusiivisemmaksi ja moninaisuutta edistävämmäksi.
Kehitetään koulutuksellisen tasa-arvon mittareiden, datankeruun ja tutkimuksen vaikuttavaa käyttöä.

Koulutuksellisen tasa-arvon ohjelma: askelmerkit kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa

Polarisoituva yhteiskunta, eriarvoisuus ja syrjäytyminen ovat aikamme suuria haasteita. Koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tehokkaimmista ja vaikuttavimmista keinoista ratkaista nämä haasteet. Siksi yhteiskunnan on taattava kaikille läpi elämän yhdenvertaiset edellytykset hankkia osaamista ja sivistystä, jota työmarkkinoilla ja elämässä pärjääminen edellyttää. Jotta suomalainen koulutus olisi todella maailman parasta, on taattava, että jokainen voi taustastaan riippumatta kouluttautua oman potentiaalinsa mukaan.

Tämän hallituskauden tärkeimpiä kysymyksiä onkin se, miten varmistamme, että jokaisella on aito mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin omat rahkeet ja motivaatio riittävät. Siksi hallituksen on valmisteltava strateginen, koko koulutuspolun kattava ja kunnianhimoinen koulutuksellisen tasa-arvon ohjelma. Näin varmistetaan, että Suomi on koulutuksellisen tasa-arvon mallimaa myös 2030-luvulla.

Asiantuntijamme aiheesta:

Erica Alaluusua

Erica Alaluusua

Sosiaalipolitiikan asiantuntija

040 773 1854
[email protected]

Opiskelijoiden toimeentulo ja etuusjärjestelmät, opiskelija-asuminen, yhdenvertaisuus

Kummiopiskelijakunnat: OSAKO, KAMO, Laureamko

Kielet: