Opiskelijakuntien rahoitus

Opiskelijakunnilla on lakisääteisiä tehtäviä, mutta siitä huolimatta ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnilla ei ole tällä hetkellä mitään julkisesti turvattua tulonlähdettä, jolla hankkia resursseja lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen.

Tehtävien hoito on jätetty jäsenmaksutulojen sekä mahdollisten muiden tulojen varaan. Näitä muita mahdollisia tuloja voi tulla esimerkiksi esimerkiksi ammattikorkeakoulun tai eri yritysten kanssa solmittujen yhteistyösopimusten nojalla tai voitollisten tapahtumien järjestämisen kautta. Nämä tulot ovat kuitenkin epävarmoja ja niiden hankkiminen vie resursseja lakisääteisten tehtävien hoidolta, kuten lainmukaisen hallinnon järjestämiseltä, jäsentensä yhdyssiteenä toimimiselta, opiskelijoiden valmistamiselta aktiiviseen kansalaisuuteen sekä opiskelijaedustajien nimeämiseltä ammattikorkeakoulun ja YTHS:n hallintoon.

Lisäksi opiskelijakunnille on vakiintunut muita ammattikorkeakoululain hengen mukaisia tehtäviä, kuten osallistumista erilaisiin korkeakoulun kehittämisryhmiin, opiskelijaedustajien toimintaa työryhmissä ja toimielimissä sekä opiskelijoiden näkemysten ja kokemusten välittäminen muita kanavia pitkin korkeakoulun toimijoille ja eri sidosryhmille kuten kuntien päättäjille ja eri järjestöille. Myös yksittäisten opiskelijoiden tukeminen erilaisissa tilanteissa kuuluu keskeisesti opiskelijakuntien toimintaan.

Tilanne, jossa opiskelijakuntien toiminnan resursseja ei ole turvattu on alusta asti ollut kestämätön, mutta erityisen huonoksi tilanne muuttui, kun vuonna 2017 säädettiin laki valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä. Tämän jälkeen opiskelijalla on ollut oikeus itse luovuttaa tiedot omasta opiskelijastatuksestaan erilaisille ulkopuolisille tahoille Virta-opintotietopalvelun kautta. Tieto siitä, kuka on kirjoilla korkeakoulussa ei kulje enää vain korkeakoulun ja opiskelijakunnan välillä, vaan myös erilaisilla yrityksillä on oikeus pyytää näitä tietoja opiskelijan valtuutuksella.

Kaupalliset toimijat saavat opiskelijoiden tiedot Virta-palvelusta ja voivat myöntää opiskelijalle tunnisteen, usein virtuaalisen kortin, jonka esittämällä opiskelijalla on mahdollisuus saada erilaisia alennuksia. Ennen vuotta 2017 tiedon siitä, kuka on opiskelija, sai vain korkeakoululta kysymällä ja opiskelijakunnat olivat käytännössä ainoa toimija, joka tietoja kysyi niin, että saattoi myöntää opiskelijalle opiskelijatunnisteen eli opiskelijakortin.

Opiskelijakuntien pääasiallinen tulonlähde on pitkään ollut opiskelijoiden jäsenmaksut. Vuoden 2017 lainmuutoksen jälkeen tämä tulonlähde on ollut uhattuna, kun opiskelijatunnisteen hankkiminen ei ole enää samalla tavalla motivoinut hankkimaan opiskelijakunnan jäsenyyttä, kun tunnisteen on voinut saada myös muilta toimijoilta ilmaiseksi.

Kaupalliset toimijat saavat tulonsa alennuksia tarjoavilta yrityksiltä, jotka maksavat mainospaikan saamisesta toimijan alustalla. Tällöin opiskelija saa opiskelijatunnisteen ilmaiseksi toisin kuin opiskelijakunnalta. Opiskelijakunta taas tarvitsee jäsenyyksistä tuloja toteuttaakseen laissa säädettyjä tehtäviä sekä muuta toimintaa, joka on vakiintunut korkeakouluyhteisössä opiskelijakunnille. Opiskelijalle opiskelijatunniste on kuitenkin usein ollut ainut konkreettisesti tuntuva hyöty opiskelijakunnan jäsenyydessä, sillä muut hyödyt ovat abstrakteja. Lainmuutoksen tuoma mahdollisuus tarjota ilmaisia opiskelijatunnisteita on heikentänyt merkittävästi opiskelijakuntien mahdollisuutta rekrytoida jäseniä erityisesti niillä alueilla joissa opiskelijatunnistemarkkinoilla on laajemmin toimintaa. Jäsenrekrytoinnin vaikeutuminen on suoraan näkynyt opiskelijakuntien taloudellisissa tilanteissa ja mahdollisuudessa toteuttaa tehtäviään.

SAMOK on esittänyt, että opiskelijakuntien lakisääteinen toiminta turvattaisiin julkisella perusrahoituksella, jolla voitaisiin toteuttaa ainakin välttämättömimmät toiminnot korkeakouluyhteisössä. Julkista perusrahoitusta on esittänyt myös selvityshenkilö Tapio Varmola keväällä 2022 julkaistussa selvityksessään.

SAMOK tavoittelee mallia, jossa rahoitus parantaisi opiskelijakuntien nykyistä taloustilannetta ja se olisi olisi selkeä, pitkäjänteinen ja perustuisi lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen. SAMOK on tehnyt erilaisia laskentamalleja joiden pohjalta perusrahoitusta voisi myöntää. Jo pienehköllä summalla opiskelijakuntien toiminta voisi vakautua huomattavasti.

SAMOK on erityisesti vuoden 2021 jälkeen pitänyt tätä ongelmallista tilannetta ja erilaisia ratkaisuja esillä erilaisissa tapaamisissa, kannanotoissa ja blogeissa.

Asiantuntijamme aiheesta: