Kannanotto: Kansainväliset opiskelijat eivät ole rahasampo, vaan oikeita ihmisiä

Viime aikoina julkisuuteen nousseet tiedot kansainvälisten opiskelijoiden tilanteesta ovat hälyttäviä. Monelle Suomeen saapuneelle unelma laadukkaasta koulutuksesta on vaihtunut karuun arkeen, kuten toimeentulovaikeuksiin, asuntopulaan ja jopa hyväksikäyttöön pimeillä työmarkkinoilla. Kun opiskelijoita houkutellaan maahan valheellisilla lupauksilla kyseenalaisten välikäsien kautta, lopputuloksena on inhimillinen hätä. Meillä on käsillämme kriisi, joka tulee ottaa tosissaan.
Vastaus näihin ongelmiin on kuitenkin koostunut lähinnä yksittäisistä tiukennuksista ja kiristyksistä. Toimeentulorajojen nosto, perheenyhdistämisen vaikeuttaminen ja elokuussa 2026 voimaan tullut lukukausimaksujen täyskatteellisuus ovat kasvattaneet maksutaakkaa ja lisänneet kansainvälisten opiskelijoiden kokemaa epävarmuutta.
Tilanteessa ei kuitenkaan ratkaista perimmäistä ongelmaa, vaan seurauksista rangaistaan sitä kaikkein haavoittuvinta osapuolta: yksittäistä opiskelijaa itseään. Ilmiön todelliset juuret alkavat jo siitä, miten koulutusta ohjataan ja rahoitetaan. Korkeakoulut on perusrahoituksen leikkausten vuoksi ajettu kilpajuoksuun, jossa taloudelliset kannustimet ohjaavat kohtelemaan kansainvälisiä opiskelijoita tulonlähteenä budjettivajeiden paikkaamiseen. Kun tavoitteeksi muodostuu ainoastaan sisäänoton ja rahasumman kasvattaminen, vastuu opiskelijoiden edellytyksistä ja laadukkaasta koulutuksesta ja turvallisesta oppimisympäristöstä unohtuu.
Hätäisten tilkkutäkkipaikkailujen ja maksujen kiristämisen sijaan tarvitsemme vastuullista ja kokonaisvaltaista otetta. Kansainvälisen rekrytoinnin tulee perustua korkeaan laatuun ja totuudenmukaiseen viestintään Suomen opiskelu- ja elinkustannuksista, joka vaatii myös korkeakoulujen vastuunottamista sekä yhteisiä, sitovia pelisääntöjä.
Kun opiskelijoilta peritään täysimääräiset maksut, oppilaitosten tarjoamasta vastineesta on pidettävä huolta velvoittamalla ne riittäviin tukirakenteisiin, kuten nimettyyn kansainvälisyyskoordinaattoriin, ohjauspalveluihin sekä kielikoulutukseen. Kaiken pohjaksi tarvitaan parlamentaarinen sopu korkeakoulujen perusrahoituksesta, jotta korkeakoulujen taloutta ei tarvitse rakentaa riskialttiin ja inhimillisesti ja pitkässä juoksussa kestämättömän massarekrytoinnin varaan.
Kansainvälisen opiskelijan arki ja työllistyminen eivät myöskään rakennu yksin korkeakoulun seinien sisällä. Onnistunut integraatio edellyttää merkittävästi nykyistä laajempaa yhteistyötä korkeakoulujen, kuntien ja valtion, sekä elinkeinoelämän välillä. Erityisesti opiskelukaupunkien roolia sillanrakentajana eri sidosryhmien välillä on vahvistettava. Kaupunkien käynnistämät työllisyyssetelikokeilut ovat lupaava alku, mutta niiden rinnalle tarvitaan myös koordinointia kotimaisten kielten koulutuksen tarjonnan kehittämiseksi, sekä kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi.
“Kansainväliset opiskelijat saapuvat Suomeen rakentamaan osaamistaan ja tulevaisuuttaan, eivät paikkaamaan liian vähäistä rahoitusta. On aika siirtyä lyhytnäköisestä rahastamisesta politiikkaan, jossa laatu, inhimillisyys ja vastuu kohtaavat”, muistuttaa hallituksen jäsen Senja Suntola.
Further information:
Senja Suntola, SAMOKin hallituksen jäsen (Kansainväliset opiskelijat, kansainväliset järjestösuhteet, EU-vaikuttaminen, varainhankinta)
050 389 1012
[email protected]
