Aloituspaikkojen on perustuttava pitkällä tähtäimellä tehtävään huolelliseen ennakointiin, jossa huomioidaan korkeakoulujen koulutusvastuut ja profiilit. Korkeakoulujen on tehtävä yhteistyötä ja varmistettava, että hakukohteiden nimet ja sisällöt ovat hakijoille selkeät. Hakijoilla on oikeus saada korkeakouluista totuudenmukaista tietoa. Esimerkiksi haku- ja opinto-oppaiden on oltava saatavilla korkeakoulujen verkkosivuilla. Syksyn yhteishaussa aloituspaikkoja on oltava tarjolla riittävästi ja monipuolisesti. Nuorten turhia välivuosia ennen korkeakouluopintojen aloittamista on pyrittävä määrätietoisesti vähentämään yhteiskuntatakuulla. Myös lukio-opintonsa päättäneellä ja ainoastaan yliopistoon hakeneella nuorella pitää olla oikeus saada työmarkkinatukea, jos hän jää ilman opiskelupaikkaa.

Valintaprosessin on oltava tasavertainen, oikeudenmukainen ja esteetön. Samanlaisten hakukohteiden valintaperusteiden on oltava yhdenmukaiset eri ammattikorkeakouluissa. Yhteisvalintaa on syytä käyttää samanlaisten hakukohteiden yhteishauissa. Valintaprosessissa saa käyttää hakijasta vain niitä tietoja, joiden käyttöön hän on antanut luvan. Opintojen tulee koostua pää- ja sivuopinnoista, ja opiskelijan on voitava suorittaa sivuopintoja myös muilta koulutusaloilta tai toisissa korkeakouluissa. Opiskelijoilla pitää olla hyvät mahdollisuudet siirtyä oman korkeakoulun sisällä ja korkeakoulujen välillä. Yrittäjyyden ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan on oltava luonteva osa opetussuunnitelmaa.

Opintoihin on sisällyttävä kansainvälistymisjakso, jonka voi suorittaa joko kotimaassa tai ulkomailla. Se voi olla kurssi, ulkomailla suoritettava opiskelijavaihto tai harjoittelu. Kaikilla on oltava mahdollisuus kansainväliseen opiskelijavaihtoon tai harjoitteluun. Kansainväliset opiskelijat on kotiutettava korkeakouluyhteisöön ja yhteiskuntaan tehokkailla perehdytysjaksoilla sekä riittävillä kotimaisten kielten opinnoilla. Kansainvälinen vertaisohjaus pitää olla tuttua myös vertaistuutoreille, joiden ohjaustaitoja hyödyntämällä pystytään edistämään myös kotikansainvälistymistä.

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja sen kehittäminen 

Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa on kehitettävä Bolognan prosessin periaatteiden mukaisesti. Tämän vuoksi esimerkiksi nykyään tutkintoon liittyvästä kolmen vuoden lakisääteisestä työkokemusvaatimuksesta on luovuttava. Pelkän työkokemusvaatimuksen sijaan tutkinnon suorittamisessa täytyy huomioida sekä aiempi työkokemus, muu osaaminen että ammattikorkeatutkinnon aikana hankittu työelämäosaaminen. Tarkastelemalla näitä osa-alueita voidaan taata hakijan valmiudet opiskella ja kehittää opinnoissaan työelämää. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla on myös oltava yhtä lailla mahdollisuus edetä tohtoriopintoihin kuten yliopiston maisteritutkinnonkin suorittaneilla. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa on oltava mahdollista päästä opiskelemaan myös työttömänä muiden hakukriteerien täyttyessä.

Tutkinnon on tarjottava kansallisen osaamisen viitekehyksen tasolla seitsemän määritetyt valmiudet. Sen laajuuden on oltava kaikilla aloilla sama 90 opintopistettä tutkinnon riittävän laajuuden saavuttamiseksi. Monialaisia koulutusohjelmia on voitava luoda työelämän tarpeiden sitä edellyttäessä. Nykyään laajalti käytössä olevien tiukkojen läsnäolovaatimuksien sijaan on kehitettävä muita tapoja tuoda ajankohtainen työelämäote mukaan opintoihin. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tutkintonimikkeeksi on muutettava maisteri (AMK).