SAMOK

Anette Karlsson, 20.05.2012

Kevät on jo pitkällä ja muutaman viikon sisällä valintakoerumba alkaa korkeakouluissa. Valintakokeet muistuttavat vanhaa opiskelijaa hänen fuksivuodestaan ja koetilaisuudet ovat jännittävä kokemus uudelle hakijalle. Korkeakoulun käytävät täyttyvät uusista innokkaista hakijoista. Valintakoepäivän järjestelyissä avustavilla opiskelijoilla on todella tärkeä rooli. He voivat opastaa hukassa olevaa hakijaa ja heiltä hakija voi kysyä asioita opiskeluun liittyen.

Valintakokeita on monia erilaisia, joillakin aloilla kokeet ovat samat valtakunnallisesti ja toisilla kokeet ovat korkeakoulukohtaiset. Hakijalle ero näkyy siinä, monessako valintakokeessa hän joutuu käymään päästäkseen valintakelpoiseksi tietylle alalle eri korkeakouluissa. Hakijan kannalta on hölmöä joutua käymään monessa eri korkeakoulussa suorittamassa saman alan valintakoe. Useassa valintakokeessa käyminen on uuvuttavaa hakijalle ja vie korkeakouluilta turhia resursseja. Korkeakoulujen yhteistyö valintakokeiden suhteen on erittäin suotavaa ja olisi järkevää yhtenäistää saman alan valintakokeet valtakunnallisesti.

Valintakoetilaisuus on erilainen riippuen millaiselle alalle hakija on hakemassa. Esimerkiksi liiketalouden valintakoe on kirjallinen valtakunnallinen koe, jossa mitataan hakijan loogisia ja matemaattisia taitoja sekä oppimiskykyä. Liiketalouden valintakokeeseen on myös olemassa ennakkomateriaali, joka tulee lukea ennen valintakokeeseen osallistumista. Liiketalouden valintakokeesta erilainen valintakoetilaisuus on esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, jonka valintakokeessa on usein kirjallisen osuuden lisäksi myös muita valintamenettelyjä kuten haastattelut, psykologiset testit ja mahdolliset muut toiminnalliset osiot. Sosiaali- ja terveysalan valintakokeeseen voi liittyä ennalta luettavaa materiaalia tai ennakkotehtävä joka palautetaan valintakoepäivänä. Ennakkomateriaalien ja –tehtävien tarkoitus on arvioida hakijan oppimiskykyä ja motivaatiota kyseiselle alalle.

Liiketalouden valintakoe on mielestäni oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen hakijan kannalta, sillä siinä esimerkiksi henkilökemiat eivät vaikuta valintaan. Kun taas sosiaali- ja terveysalan valintakokeen haastattelulla voi olla suuri merkitys opiskelijavalintaa tehdessä. Mikäli haastattelijan ja haastateltavan henkilökemiat eivät kohtaa, saattaa käydä niin, että potentiaalinen hakija jää valitsematta, koska hän sai haastattelusta liian matalat pisteet. Sama ongelma koskee myös psykologisia testejä. Kuka pystyy määrittelemään millaiset tulokset psykologisista testeistä tulisi saada, jotta tiedetään, että hakija on motivoitunut opiskelemaan haettavalle alalle? Psykologiset testit kertovat yleisesti hakijasta ja hänen mentaliteetistaan, sen sijaan että se tarkasti määrittelisi hakijan aitoa motivaatiota haettavalle alalle. Tämän lisäksi tiedämme, että useimmat hakijat saattavat vastata testin kysymyksiin valheellisesti pyrkien parantamaan omaa opiskelijavalintaansa. Ja kyllähän fakta on se, että valintakokeen tulisi ensisijaisesti mitata hakijan motivaatiota ja soveltuvuutta kyseiselle alalle eikä hänen yleistä mentaliteettia?

Entä jos haastattelut ja psykologiset testit poistettaisiin käytöstä, millaisia menetelmiä jatkossa voitaisiin valintakokeissa käyttää? Tämä on erittäin haastava kysymys! Tämän päivän tilanne on kuitenkin se, että valintakokeita tulee kehittää mahdollisimman pian, sillä hakijan opiskelumotivaatio on tärkein vaikuttaja opintojen suorittamiseen määräajassa.

Anette Karlsson, hallituksen jäsen