04.10.2022 | Blogi

Ehdokasblogi: Yhteisöllisyys ammattikorkeakouluissa

Yhteisöllisyyttä luo yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne. Ammattikorkeakouluun saavuttuamme valtakunnallisesti me kaikki saamme enemmän tai vähemmän saman ensikosketuksen ammattikorkeakoulun yhteisöllisyyteen. Ensimmäinen koulupäivä – minne piti mennä? Tuolla on tuutori!

Tuutorointi on kulmakivi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden jalkautumiselle osaksi korkeakouluyhteisöä ja -kulttuuria, minkä vuoksi ammattikorkeakoulujen ja opiskelijakuntien panostus tuutorien kouluttamiseen on erittäin tärkeää.

Yleensä jokainen opiskelijakunta ja järjestö valmistautuu uusien opiskelijoiden tuloon, jo ennen opiskelijavalintojen julkistusta. Koska sillä ei ole väliä, ketä kouluun pääsee, vaan meitä kiinnostaa millainen heidän kokemuksensa koulussa tulee olemaan. Orientaatioviikko on täynnä oman luokan, ja oman alan opiskelijoiden yhteistä toimintaa, ehkä jopa poikkitieteelliset aloitusbileet tai fuksiaiset. Niistä on helppo lähteä luomaan pidemmän tähtäimen yhtenäistä opiskelijayhteisöä.

Erityisesti nyt muutaman vuoden etäopintojen jälkeen, tapahtumat, oppitunnit ja kaikki kasvokkainen kanssakäyminen kampuksella on suositumpaa kuin koskaan. Etäaikaan yhteisön luominen oli todella hankalaa, ja monista kokeiluista huolimatta harva sitä menestyksellisesti toteutti. Opettajat, opot ja tuutorit yrittivät kovasti saada opiskelijoita aktivoitumaan etäyhteyksissä, mutta kuka tahansa voi sanoa, että on vaikea saada lämmintä tai kaverillisesti lähestyttävää mielikuvaa Zoomin näytöstä, joka sanoi takaisin vain nimen lyhenteen OP.

Yhteisöllisyyden kantamisen vastuu oli tuolloin erityisen suuri kysymys. Joten kysymys kuuluu, kenen vastuulla on luoda yhteisöllisyyttä opiskelijoiden kesken? Minun mielestäni jokaisen opiskelijan.

Koulu, opiskelijakunta, opiskelijayhdistykset, opettajat ja tuutorit voivat vuorotellen yrittää saada opiskelijoita tutustumaan toisiinsa, mutta loppujen lopuksi päävastuu on meissä jokaisessa itsessään. Kaikki aiemmin mainitsemani tahot tekevät pohjatyön, sekä tuovat mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen mm. tempauksien ja tapahtumien muodossa, mutta jokainen opiskelija on mielestäni suurimmassa vastuussa omasta verkostoitumisestaan. Me annamme työkalut, jotta he voivat rakentaa oman näköisensä yhteisön.

Jos jokainen saa olla tuomassa korttaan kekoon yhteisöllisyyden luomisessa, voimme myös rauhassa antaa heidän, jotka eivät halua olla aktiivisesti mukana korkeakouluyhteisössä, olla ja opiskella rauhassa. Muistan, että itselleni oli ensimmäisenä kouluvuonna todella vaikea ymmärtää, kun joku ei halunnut lähteä koulun jälkeen mukaan piknikille tai tapahtumaan, ja vielä enemmän hämmensi, kun joku ei halunnut tilata omia opiskelijahaalareita. Itselle haalarit olivat ultimaattinen yhteisöllisyyden symbooli. Nyt kuuluin johonkin porukkaan, ja sain näyttää koko kaupungille, että olen ammattikorkeakouluopiskelija.

Haalareiden merkitys korkeakouluyhteisössä on suuri. Silloin tietää, että olemme yhteinen Me. Haalarit jalassa oma ala, tuntui entistä konkreettisemmalta, kuin meillä olisi oma lippu, johon pukeutua, ja jota kantaa ylpeydellä.

’’Haalareitani en riko, ellen osoittaakseni rakkautta’’ -meni vala, jonka vuonna 2019 yliopiston rannassa käsi sydämelle nostettuna, maahan polvistuttuani vannoin. Ja se piti paikkaansa, kun haalareista leikkasin mustan hihan ja tilalle otin pinkin palan rakkautta syksyllä 2021.

Yhteisöllisyys menee pitkälle oman opiskelualan rajojen ulkopuolelle, jos sitä uskaltaa lähteä etsimään. Itse löysin tieni sinne opiskelijajärjestötoiminnan kautta, ja olen kokenut sen parhaaksi päätökseksi koko opiskeluaikanani. Siellä sain yhteisön monialaisia osaajia, joiden kanssa olemme pyrkineet luomaan yhteisöllisyyttä niin omalle alalle, kuin koko koulun toimintaan.

Yhteisöllisyydessä on aina kehitettävää. Mutta onneksi vuosi vuodelta toiminta muuttuu yhä monipuolisemmaksi, muun muassa viime vuosina nousseen darravapaan-kamppanjan pohjalta, ja ammattikorkeakoulujen avatessa ovensa kansainvälisesti opiskelijoille ympäri maailmaa. Näin me laajennamme yhteisöllisyyttä ammattikorkeakoulussa.

 

Kirjoittaja: Oona Pappila, ehdokas SAMOKin hallitukseen 2023