Vaikka eduskuntavaalit ovat ihan uurnilla, käännän katseeni ammattikorkeakoulujen toimintaa rajoittavaan tekijään. Ammattikorkeakoulujen hallinto- ja rahoitusmallia uudistaessa tulee nostaa esille ongelma, joka liittyy osakeyhtiömuotoisiin ammattikorkeakouluihin. Nimittäin osakeyhtiömuotoisia ammattikorkeakouluja rasittaa arvonlisäverolainsäädäntö. Valitettavasti tämän ongelman merkitystä ei ole kovinkaan laajasti ajateltu. Osakeyhtiömuotoiselle ammattikorkeakoululle arvonlisävero on todella iso lisäkustannus. Jo nyt erään ammattikorkeakoulun ”yhtiöittäminen” on pistetty jäihin arvonlisäverosta koituvan lisäkustannuksen takia. Amk-osakeyhtiöiden ongelman ydin on se, että niin osakeyhtiölaki kuin arvonlisäverolainsäädäntökin on tehty ”oikeille” liikeyrityksille, jotka voivat vähentää alv:n liiketoiminnan harjoittamista koituvista alvillisista kustannuksista. Koulutus taas on arvonlisäverotonta, näin alv jää ammattikorkeakouluille lisäkustannukseksi, jota ei voi vähentää mistään. Voidaan toki sanoa, että maksullisesta palvelutoiminnasta voi tämän lisäkustannuksen vähentää, mutta volyymit ovat amkeilla todella pieniä. Koulutus on (ja toivon mukaan pysyy) ammattikorkeakoulujen suurimpana maksuttomana ”bisneksenä”. Yksityisten amkien kohtaamia ongelmia verrattuna muihin on yritetty korvata korkeammalla yksikköhinnalla. Se kattaa juuri ja juuri yksityisen puolen korkeammat palkat, mutta palveluiden ostojen, koneiden, laitteiden, kalustojen ja rakennusinvestointien alv jää yksityisen ammattikorkeakoulun maksettavaksi. Tiedän korkeakouluja, joissa toiminta maksaa oy-mallisena miljoonan verran enemmän vuodessa kuin kuntapohjaisena toimiminen. Otetaan esimerkiksi suuri rakennusinvestointi, koska näitä on varmasti tulevaisuudessa luvassa, kun kampusrakennetta tiivistetään ja kasataan isommille kampuksille. Jos kampuksen investointiohjelman suuruus on kutakuinkin 20 miljoonaa euroa, niin siihen päälle tulee vajaat 5 miljoonaa euroa arvonlisäveroa. Tätä 5 miljoonaa euroa ei voi vähentää sitten mistään. Taas kunnallisella organisaatiolla tätä ongelmaa ei ole. Tämän suuruusluokan investointeja on amk-kentällä parhaillaan menossa. Ongelmaksi alv tulee myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisillä kampuksilla, mutta ongelman nahoissaan kärsii vain ammattikorkeakoulu. Tämä samainen ongelma korjattiin yliopistojen osalta yliopistouudistuksen loppumetreillä, mutta tämän jälkeen lainsäätäjien ja valmistelijoiden ammattitaito, halu ja ymmärrys loppui ja ammattikorkeakoulujen kohdalle tämä rasite jätettiin. Taas herää kysymys, ovatko yliopistot ja ammattikorkeakoulut tasa-arvoisessa asemassa, opiskelijoista puhumattakaan. Kun nyt hirveällä vimmalla suositellaan ammattikorkeakoulujen osakeyhtiöittämistä, tulisi tämäkin asia pohtia läpi. Itse en ole juurikaan vakuuttunut ministeriön taloudellisesta osaamisesta ja verolainsäädännön soveltamisesta. Ongelman korjaamiseksi olisi muutettava lainsäädäntöä tai korotettava yksityisten amkien yksikköhintoja. Ainakaan yksikköhintojen nousuun ei liene toiveita (mutta alv:n nostamiselle on paineita). Arvonlisäveron aiheuttama ongelma tosiasiallisestihan merkitsee sitä, että ammattikorkeakoulusektorilta ”leikataan” huomaamatta kymmeniä miljoonia euroja käytettäväksi verotuloina muilla yhteiskunnan sektoreilla. Joona Räsänen varapuheenjohtaja